Epäonnistumisia ja onnistumisia

Meidän hakutreenit ovat nyt pariin kertaan jääneet välistä, töiden ja meikäläisen selkäkipuilun vuoksi. Alkaa tuo kasvava juniori tuolla mahassa painamaan sen verran, että aiheuttaa minulle pahat alaselkä/häntäluukivut. Kävin hakemassa fysiolainaamosta tukivyön joten pääsimme Milan kanssa onneksi tänään hakuiluun mukaan. Ensi viikolla meillä onkin sitten se haku/tottisleiriviikonloppu. On muuten tämän emännän ensimmäinen koiraleiri, can't wait! :)

Viime viikolla meillä alkoi tottistelut menemään jo parempaan suuntaan. Ongelmanahan meillä on ollut vinosti vierelle tuleminen ja seuraamisessa edistäminen. Olen siis joutunut toistamaan käskyn 3-4 kertaa ennenkuin koira on tullut vierelle suorana. Tuolloin se kuitenkin tuli alkukankeuden jälkeen heti suoraan. Seuraamisessa käytin remmiä apunani ja remmistä pienestä nykäisemällä aina koiran edistäessä sain seuraamisen sujumaan. Jes! Näinkö helppo se olikin korjata? Ei pitäisi koskaan nuolaista ennenkuin tipahtaa, nimittäin tämän viikon tottiksissa ei pojat taas millään tultu oikeaan asentoon vierelle ja seuraaminen oli täysi katasrofi! Koira hiihtää aivan missä sattuu, eikä kontaktista ollut tietoakaan. Jälleen remmi käyttöön ja lisäksi paljon käännöksiä, jolloin koira joutuu ottamaan sitä kontaktia ja olemaan mukana. Palkkaus aina kontaktista. Päätin seuraavana päivänä tulla myös tekemään tottista, eikä se siitä ollut yhtään parantunut. Onneksi meillä on kärsivällinen coachi joka jaksaa uskoa meihin :D Ihmeteltiinkin siinä yhdessä, että kun Mila kuitenkin on ihan koko ajan kontaktinhakuinen ja tarjoaa sitä kontaktia koko ajan. Mutta heti kun pitäisi seurata, niin katse putoaa. Päätimme, että aloitan tuon seuraamisen ihan alusta asti, pelkällä seuraa -käskyllä ilman liikkumista, niin että koira ottaa kontaktin, jolloin palkkaan. Kun tuo sujuu, otetaan mukaan yksi askel, jne. Harmikseni en pääse pariin viikkoon tottiksiin, joten täytynee treenailla yksikseen. Onneksi on tuo leiri kuitenkin tässä välissä, sainkin vinkiksi ottaa tarkasti ylös kaiken mahdollisen tietotaidon. Jos jotain positiivista, niin ainakin koira sai hyvää palautetta. ''Sulla on tosi kiva koira, hyvä vietti, pikkasen vain herkkä'' :D

Eli siinä meidän ei niin hyvät tottiskuulumiset. Tänään päästiin jälleen hakutreeneihin mukaan, johan tässä välissä olikin ollut kolme viikkoa taukoa. Ensimmäistä maalimiestä lähdettiin etsimään vielä niin, että minä juoksin koiran perässä. Sain melkein perille asti olla mukana, kun ei tuo ottanut hajua. Päätettiin sitten, että en enään mene mukaan vaan lähetetään koira polulta menemään. Mila on niin innoissaan aina, ettei malta pysyä housuissaan, joten koira ei lähtenyt sinne minne näytin, vaan väärään suuntaan. Lähetin koiran uudelleen, jolloin suunta oli oikea ja nopeasti nappasi hajunkin. Päätettiin laittaa vielä kolmas maalimies kun meni niin hyvin. Koira toimi paljon paremmin yksin, se ei oikein ehkä ole aikaisemmin tajunnut jutun ideaa, kun minä olen juossut perässä ja häirinnyt sen suoritusta vain. Kolmannelle maalimiehelle jouduin jälleen lähettämään pari kertaa, mutta kuten ensimmäisessäkin polulta lähettämisessä, myös tässä toisessa Mila sai hajun nopeasti. Kyllä olenkin ylpeä tuosta pienestä saksalaisesta ♥ Onneksi edes jollain saralla sujuu, olisi hirveää jos sekä tottikset, että haku menisi päin honkia. Onnistumiset pitää yllä mielenkiintoa :)

Bestikset Juice ja Mila ♥

Ulkoasua

Muokkailin vähän ulkoasua hieman rauhoittavammaksi. Jotenkin tuntui, että aina kun vilkaisi blogin puolelle, niin se räikeä vihreä ja pelkistetty musta -yhdistelmä suorastaan hyökkää silmille. Joten toivottavasti tämä on hieman silmää miellyttävämpi :)

Moikka taas!

Johan on vierähtänyt tovi viime postauksesta. Tässä taas nähdään ettei pidä uskoa, vaikka kuinka lupailen kirjoitella aktiivisesti, heh :D Tässä olisi nyt sitten taas vähän sekalaista kertomusta ja paljon kuvia :)

Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa! Ollaan muutamat kerrat käyty mökillä ja neiti on kyllä juossut ja uinut itsensä aivan puhki! ♥

Väsynyt mökkeilijä

Ollaan käyty torilla vähän ihmettelemässä ihmisiä, me kun asutaan niin syrjässä kaupungista, että hyvä kun saattaa yksi henkilö tulla vastaan kun lenkillä käy. Oonkin tehnyt virheen siinä, etten ole jo aikaisemmin lähtenyt kuleksimaan vilkkaammille paikoille, meinaa vähän olla pientä ihmisarkuutta tuolla neidolla.

Neiti sai torilla maistella vähän mamman jäätelöä :)

Torilla oli niin kuuma, että käytiin vielä vankilanrannassa viilentymässä, ettei iske lämpöhalvaus

Elokuussa meillä alkoivat tottikset ja niissä me nyt aletaan käydä myös. Ollaan treenattu vietin nostamista ja meidän ongelmakohtia, eli vierelle tuloa (neiti tahtoo tulla aina vinoon) ja seuraamista (meinaa edistää).

Siinä näkyy hyvin tuo edistäminen

Hakutreeneissä ollaan käyty joka viikko, neiti sai viimein ihan omat hakuliivitkin :) Edistymistä on tapahtunut, niin koirassa kuin emännässäkin. Osaan jo erottaa milloin koira saa hajun (aikaisemmin on ollut vähän hankaluuksia tuon kanssa, kun Mila lähtee aina kaahaamaan satasta metsään vaikkei olisi hajulla :D) ja Milakin on oppinut jo, mitä siltä odotetaan. Viime treeneissä Mila sai jo heti polulta hajun ja sain vain päästää neidon suorilta irti ♥

Omat hakuliivit ;)

Meidän sakemanniyhdistys järjesti Match Show:n pennuille ja saksanpaimenkoirille 24.08.2013. Halusin saada Milalle vähän uusia kokemuksia, joten ilmoitin sen mukaan. Itse lupauduin kuitenkin pienille pennuille kehäsihteeriksi, joten en päässyt näyttämään Milaa. Pyysin pikkusiskoni tuohon hommaan ja hän lupautui. Huonolla menestyksellä toki, mieheni oli kehän laidalla seuraamassa ja Mila ei olisi halunnut lähteä hänen luotaan millään. Eli kehässä olo olikin sitten vain yhtä hyppimistä, pomppimista ja laukkaamista. Lisäksi Mila ei antanut tuomarin juurikaan koskea itseensä, joten eihän siitä oikein mitään tullut, mutta neiti on kuitenkin kokemusta rikkaampi :)

Minä The Kehäsihteerinä :D

Punapäinen siskoni ja Mila kehässä

Tämä kuva oli yksi parhaasta päästä, tässäkin kuitenkin näkee hyvin kuinka Mila vetää

Sunnuntaina 25.08.2013 oli vielä ShowHaun järjestämät mätsärit ja sinne lähdin sitten itse näyttämään koiraa. Väkijoukossa kulkeminen ei muuten ollut enään niin pelottavaa, jes! :) Kehässä Mila kulki huomattavasti paremmin minun kanssani, mutta edelleen veti aika kovaa. Seisottaminen sujui vaihtelevasti. Välillä sain Milan seisomaan hienosti, mutta ei neiti kauaa jaksanut, enkä yhtään ihmettele kun ei me olla juurikaan tuota seisottamista harjoiteltu. Tällä kertaa Mila antoi tuomarin tulla katsomaan, koskemaan ja jopa antoi hampaatkin katsoa! Kyllä olin ylpeä :) Parimme kehässä toki oli parempi, joten eihän me tänäänkään sijoituttu, mutta jäi hyvä fiilis sekä minulle, että koiralle :)

Huvilakaudenpäättäjäiset meni ei niin toivotusti. Pienistä pommeista neiti ei ollut moksiskaan, mutta myöhemmin, kun vuoroon astuivat isot taivaalle ammuttavat raketit, niin niitä sitten pelkäsi :( Saas nähdä nyt sitten miten uusi vuosi menee.

Pitää vartioida koivun kaatoa

Kaikki se juokseminen, vartioiminen ja uiminen alkoi loppujen lopuksi verottamaan ♥

Vielä rauhallista, ennenkuin alkoi pimenemään ja raketit paukkumaan.

Ilmoittauduin muuten Milan kanssa meidän alaosaston järjestämälle haku/tottisleirille syyskuun lopussa. Can't wait! Mutta tämmöiset kuulumiset tällä kertaa, loppuun vielä pari randomkuvaa  :)

Kaunotar ♥

Hakutreenien jälkeen pääsi viisi saksalaista valloilleen! :D

Hakuilua ja nivelsiteitä

Pahoittelut taas pitkästä kirjoitusvälistä, meidän näppäimistö on hajalla niin olen hieman laiska kirjoittamaan näyttönäppäimistöllä. Se on niin hidasta ja kömpelöä. Tuon näppiksen tarina on itse asiassa aika hauska, voisin tällain hieman asian vierestä kertoa teille sen;

Olimme käyneet mieheni kanssa Hesessä. Hesen limsakuppi oli jäänyt olohuoneen pöydälle ja joko Mila tai joku kolmesta kissasta oli sitten kaatanut tuon limsakupin. Suoraan näppäimistön päälle, jolloin näppäimistöstä tuli erittäin taturainen. Mieheni on ammatiltaan datanomi, joten häneltä löytyy kaikkia kikkakolmosia, kuten jotakin näppäimistön puhdistusainetta. Mies laittoi aineen näppäimistöön ja vei sen ulos takapihalle kuivumaan. Parin tunnin päästä iski rankkasade ja katolta valui vettä kuin ämpäristä kaatamalla suoraan näppäimistön päälle. Se sade olikin sitten meidän näppäimistön lorun loppu :D Jotenka siis jouduimme ottamaan näyttönäppäimistön käyttöömme toistaiseksi.

Mutta itse asiaan. Viime hakutreenit menivät aivan loistavasti. Kävin hakemassa koiran autosta ja tällä aikaa maalimies piiloutui metsikköön. Mila oli innoissaan jo heti ensihetkestä ja polunlaidalta kuiskattuani ''mennäänkö etsimään'', neiti ampaisi metsään kuin tykin suusta ja minä tietenkin lähdin juoksemaan perään. Ikävä kyllä minulla oli jalassani tennarit (virhe) ja epätasaisessa maastossa juostessani nilkkani taittui ja kaaduin maahan. Tunsin, että nyt sattui. Nousin salamana ylös, enkä välittänyt kintustani tuon taivaallista, koska koiralla oli hauskaa, joten jatkoin koiran perässä juoksemista. Joka askeleella tunsin vihlaisun mutta vähät siitä. Pian huomasinkin Milan saaneen vainun ja päästin irti. Maalimies löytyi ja neiti oli seitsemännessä taivaassa maiskutellessaan nakinpalasia, joita maalimies antoi.

Otimme vielä uuden haun. Siirryimme Milan kanssa vähän syrjemmälle ja sinä aikana maalimies meni piiloon. Tulimme takaisin ja sanoin koiralle taas ''mennäänkö etsimään''. Sitten ampaistiin taas matkaan. Tällä kertaa Mila sai vielä nopeammin hajun ja päästin sen irti. Itse meinasin jatkaa vielä koiran perään, mutta kouluttaja oikaisi, että minun tulisi jäädä paikoilleen, etten häiritse koiraa. Niinpä seisoin ja katsoin kun Mila työskenteli. Neiti oli saanut hajun, mutta kesti hetken, ennenkuin sai selville mistä haju tulee. Tällä kertaa maalimies syötti koiralle nakkeja koko matkan polulle asti, että koiralle tulee selväksi, että maalimies on se kiva juttu, minä olen vain välttämätön pakko :D Nämä olivat Milan kolmannet hakutreenit, joten olen erittäin tyytyväinen! ♥

Vein oman koirani autoon, seurasin muiden hakua ja toimin itsekin vielä maalimiehenä. Treenien loputtua lähdin ajelemaan kotia päin. Autossa huomasinkin sitten kuinka nilkkaan sattui. Vääntynyt nilkka oli nimittäin juuri kytkimen puoleinen jalka. Onneksi kotiin ei ollut pitkä matka. Kotona nostin jalan ylös, laitoin kylmää ja otin särkylääkettä. Kyllä pojat osasikin särkeä. Eikä ihme. Nilkkaa katsoessani huomasin sen turvonneen aika reilusti ja kokemuksesta tiesin, että sieltä on varmasti nivelsiteet menneet. Ei muuta kuin aamulla työterveyteen. Hoitaja kyseli mitä oli sattunut, ja tutkimatta edes nilkkaa sanoi vain, ettei sille voi muuta tehdä kuin laittaa teipit. Maanantaille uusi aika teippien vaihtoon ja mahdolliseen sairaslomaan. Maanantaina pääsinkin sitten ihan lääkärille joka vahvisti epäilyni. Nivelsiteet ja viikko sairaslomaa.

Väliaikainen teippiside, eikö ole kivan värinen? ;) Lopullinen oli tylsän beigen värinen :(

Epämääräinen aamuavautuminen

Mua on ottanut suunnattomasti päähän jo pidemmän aikaa, kun joka tuutista saa kuulla, kuinka ''saksanpaimenkoira on vaarallinen, mielenvikainen, arvaamaton, yhteenkään sakemanniin ei voi luottaa, ne käy kaikkien päälle, tarvitsee kovan koulutuksen'' yms. Tuo on vain pieni osa sitä. Kuinka tietämättömiä ihmiset voivatkaan olla siitä, mitä saksanpaimenkoirat oikeasti ovat. Hellyydenkipeitä, luotettavia, helppoja kouluttaa, lapsiystävällisiä, säyseitä ja erittäin älykkäitä. Kaikkea sitä mitä täydellinen koira vain voi olla. Minäkin olen omastani pariin otteeseen kuullut sanottavan ''kuinka se on NOIN kiltti ja rauhallinen''? Niin, no semmoisia ne sakemannit ovat. Toki en kiellä, että väärin koulutettuina, ilman aktiviteettejä, väärissä käsissä saksanpaimenkoira on vaarallinen. Mutta mikäpä koira ei olisi?? Tästäpä päästään itse asiaan, mistä alunperin halusin kirjoittaa.

Eilen tapahtui seuraavaa;

Olin lähdössä Milan kanssa hakutreeneihin. Vein namit, vesipullon ja -kipon autoon ja lähdin viemään koiraa pissille, ettei sitten siellä paikan päällä enään tarvitsisi. Pääsimme hetken matkaa kävelemään, kun huomasin naapuripariskunnan tulleen talon takaa, mukanaan kaksi pientä vapaana juoksevaa koiraa. Pysäytin Milan, koska näin koirat vapaana ja tiesin, että toinen koirista on karkaillut useasti heidän takapihaltaan ja olen myös kuullut muilta naapureilta sen käyneen koirien päälle. Mila päästi haukahduksen ja kerkesin juuri komentaa koiraani, kun naapurin pieni räksyttäjä oli juossut luoksemme. Ennen ennenkuin kerkesin edes tajuamaan mitään, niin se roikkui jo Milan perskarvoissa kiinni. Mila uikuttaa ja yrittää pakoon. Siinä vaiheessa kun havahduin tilanteeseen ja meinasin jo potkaista pikkukoiraa oli onneksi naapuri jo kerinnyt paikalle ja repi koiransa pois. Hän kysyi, että kävikö mitään ja tutkin koiraani, mutta ei ollut mitään käynyt, vähän karvaa vain lähti. Luojan kiitos. Olin tilanteesta niin shokissa, etten tajunnut sen kummemmin edes sanoa mitään, lähdin vain viemään omaa koiraani pois. Yritin pitää itseni mahdollisimman neutraalina, näyttämättä Milalle mitään tunteita, kuten sääliä tms. ettei koiralle jää tästä traumaa.

Jälkeenpäin tajusin, että minun olisi pitänyt läksyttää naapuria oikein kunnolla, sillä tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Seuraavan kerran kun naapurini näen, niin kerron heille kyllä mielipiteeni. JOS KOIRA EI PYSY HANSKASSA, SE ON PIDETTÄVÄ REMMISSÄ, OLI SE KUINKA PIENI TAHANSA! Ja mikäli koira jatkossa juoksentelee vapaana, teen asiasta ilmoituksen. 

Tämä on juuri sitä vastuutonta koiranomistajan toimintaa. Osaamattomuudellaan ei saisi aiheuttaa muille haittaa. Jos oma saksanpaimenkoirani olisi käyttäytynyt noin, se olisi varmasti jo määrätty lopetettavaksi, koska se on vaarallinen. Arvaamaton. Asiaa katsastellaan läpi sormien, koska kyseessä on pikkukoira. Mielestäni se on verrattavissa esimerkiksi naisten ja miesten väliseen väkivaltaan. Naisetkin hakkaavat miehiä. Sitä tapahtuu, mutta kuitenkaan sitä ei niin kärkkäästi myönnetä/tuoda julki. Asialta ikään kuin suljetaan silmät. Sama asia. Pienissä koirissa on ihan yhtälailla ''mielenvikaisuutta'' kuin isoissakin koirissa. Sitä ei vain myönnetä, koska on ''söpöä'' kun pikkukoira räksyttää ja käy päälle. Se on niin kova, kun käy isompaansa vastaan.

Onneksi meillä oli tosiaan nuo hakutreenit, niin eipä koira edes muistanut sitten koko kohtausta, kun sai metsässä juoksennella maalimiestä etsimässä :) Ja voi apua, treeneissä kävi pikkuriikkinen 10 viikkoinen sakemanninpentu! Apua, että meinasi pentukuume iskeä päälle! Onneksi tuo oma vesseli on vasta 10 kuukautta, niin on liian tuoreessa muistissa pissakakkaralli :D

Lauantaita kaikille!

Eilen käytiin Milan kanssa takapihan nurmikentällä treenaamassa tottista. ''Vierelle'' käskyä sai hinkata aika paljon, kun tyttö meinasi koko ajan tulla vinoon. HUOH. No, eiköhän se ala sujumaan, kun vain säännöllisesti tuota treenataan. ''Seuraa'' käsky sujui aivan loistavasti. Tajusin nimittäin, että vaikka tuo perso onkin, niin lelu on sille paljon parempi motivaattori :) välillä kontakti kyllä ontui, mutta muuten meni loistavasti. Treenasin vähän jääviä käskyjä. ''Istu'' sujuu loistavasti, ''maahan'' tarvitsee vielä vähän apuja ja ''jää'' eli seisomaan jääminen on ihan vauvan askelissa vielä. Tässä tarvitsen nameja, että voin palkata heti. ''Vierelle'', ''paikka'' ja minä lähden 15 askelta kävelemään - sujuu ongelmitta. Joskin yhden kerran Mila otti varaslähdön ja tuli luokseni ennen kuin pyysin. Ei muuta kuin uutta yritystä ja hienostihan se sitten sujui :) Illasta käytiin vielä muutaman kilsan lenkki, pitkästä aikaa pururadalla.

Tänään lauantaina neiti on vain laiskotellut. Tämä omistaja saikin sitten älynväläyksen, että nyt otetaan ällösöpöjä lattiallamakuukuvia. Mila se vain laiskotteli, eikä liiemmin piitannut, kun mamma häslää ympärillä järkkärin kanssa. Toki ilme kertoo jo kaiken; ''oh gosh, please let me sleep''! :D

Ja lisäksi vielä yksi originaali;

Hupsista!?

Mila on 9 ja melkein ½ kuukautta. Koko Milan pentuajan kaikki ovat kyselleet ''onko se syönyt paljon kenkiä''? Eihän meidän neiti semmoista harrasta. On se niitä kuljetellut nukkumapaikalleen, mutta ei koskaan ole upottanut hampaitaan niihin. Kunnes sitten tänään. Isäntä soitti mulle töihin, että neiti on pureskellut mun lenkkareista palan pois! Luojan kiitos ne maksoi vain 15€. Vähän se nimittäin oli kuljettanut mun 95€ maksavia Converseja, mutta niitä ei onneksi ollut pureskellut. Nyt kengät piiloon niin kauaksi, että saadaan hommattua joku kenkäkaappi :D

Siinäpä ne!

Itseensä tyytyväinen koira.