maanantai 28. tammikuuta 2013

Oltiin eilen illalla vähän pitemmällä lenkillä Milan kanssa ja onnellisesti voin todeta, että neiti edistyy. Ensiksi meitä vastaan tuli mies ison mustan uroskoiran kanssa. Huomasin taas kuinka Mila ''jähmettyi'' tuon koiran nähdessään, joten pienesti ranneliikkeellä ''nykäisin'' remmistä ja sanoin ''ei''. Mila ei haukkunut koiralle vaan päinvastoin innoissaan kävi moikkaamassa koiraa. Mila sai suunnattomat kehut mammalta :)

Jatkoimme lenkkeilyä normaalisti ja vastaan tuli sauvakävelijöitä yms. lenkillä olevia. Mila olisi kovasti tahtonut mennä moikkaamaan, mutta ei haukkunut :) Jee! Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee :) Ainut on sitten kotona, jos kissat kolistelee, niin tuo joskus haukahtaa. Tai sitten jos neiti seurailee vierashuoneen ikkunasta maailman menoa, saattaa haukahtaa myös. Tuosta vielä kun pääsisi :)

Irwin, Juice ja Mila väsähtäneinä <3

perjantai 25. tammikuuta 2013

Tuumasta toimeen

Eli aloin miettimään tuota remmiräyhäasiaa ja päätin sitten tarttua tuumasta toimeen seuraavalla tavalla. Otin pennun mukaan ja lähdin botniahallin perälle parkkipaikalle treenaamaan peruskäskyjä. Totesin saman tien, että tuota ulkona treenaamista täytyy ruveta harrastamaan enemmän. Meinaan, kaikenmaailman puut, linnut, autot yms. oli paljon mielenkiintoisempia kuin minä ja tuntui kuin koira olisi kadottanut korvansa. Loppujen lopuksi sain kuitenkin koiran keskittymään minuun ja homman pelaamaan, mutta aikaa se vei. Joten tätä täytyy tehdä useammin. Ja oma johtopäätökseni on, että on koira tainnut ajatella olevansa ulko-oloissa se johtaja tai jotain muuta vastaavaa, mutta kyllä se tästä. Kotiinpäin tullessamme vastaan käveli mies ja huomasin Milan "jähmettyvän" tuijottamaan. Korjasin koiraa jo tässä vaiheessa ja ohi mentiin ilman sen kummempia murinoita. Ja koira sai isot kehut mammalta :)

PS. Milan mielestä on erittäin hauskaa, kun mamma pesee pyykkiä, niin käydä repimässä vaatteet pyykkinarulta pois :D

tiistai 22. tammikuuta 2013

Ei haukku haavaa tee?

Aluksi vähän kuulumisia, eli neiti osaa käskyt loistavasti, niitä tässä nyt ollaan hiottu ja lisäksi olen ottanut tuon katsekontaktin mukaan eli neiti saa ruuan/makupalan vasta kun katsoo minuun, eikä ruokaan, ovesta pääsee vasta kun katsoo minuun eikä oveen ja sisällä kun otan remmin pois niin poistua saa vasta kun katsoo minuun, eikä kissojen perään :) Ja nopeasti tuo neitokainen onkin homman jujun tajunnut, ei siihen paljoa vaadittu. Mahtava rotu, kun ovat niin nopeita oppimaan <3


Sitten tuosta sisäsiisteydestä, varmaan jo aikaisemmissakin postauksissa olen maininnut, mutta mainittakoon taas. Sisäsiistejä meillä ei olla, mutta neiti on hienosti oppinut pyytämään ulos. Ensiksi Mila nousee ylös ja alkaa kattelemaan päälle, sitten vähän vinkaisee ja joko kävelee suoraan ovelle tai sitten alkaa vaellella ympäriinsä. Helppo huomata, eli oikeastaan ainoat vahingot meillä sattuu silloin, kun ei olla kotona, ollaan nukkumassa tai esimerkiksi puuhataan jotain muuta kuten siivotaan, niin ei aina huomaa noita merkkejä. Mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa, eikä neitikään ole kuin vasta pian 4kk :)

Noin siinä kuulumisia, sitten siihen itse asiaan. Mila on huomannut yhtäkkiä osaavansa haukkua. Aivan ensimmäiseksi kun se huomasi naapurin dalmatialaisen, alkoi haukkuminen. Tottakai kiellettiin moinen touhu heti. Sittemmin se on pari kertaa haukahtanut kissoille sisätiloissa leikin lomassa ja tähänkin tietysti heti puututtiin. Nyt eräs ilta kun olin neitokaisen kanssa lenkillä, tuli vastaan joku iso musta villakoiran tapainen, jolle Mila alkoi haukkumaan aivan tajuttomasti. Hetkeksi rauhoittui, kun koira tuli lähelle ja pääsi vähän haistelemaan, mutta pian Mila räksytti ''päin naamaa'' tuolle koiralle. Ja minä vieressä karjun Milalle. No koirakko poistui ja Mila vähän katseli perään eikä enään sen kummempia. Tai ainakin luulin, kunnes seuraavana päivänä lähdin lenkille ja vastaan tuli kaksi mummelia. Ja taas alkoi haukkuminen. Mummelit naureskeli, että ''sähän olet ihan pikkuinen vielä, ei meitä tarvi pelätä'' ja lähemmäs päästyään Mila häntää heilutellen kerjää rapsutuksia. Niin. Pieni VIELÄ. Eilen kotona kissat kolisteli jotain ja Mila alkoi murisemaan. Kaiken tämän olen kieltänyt.

Homman nimi on kuitenkin se, että johtajuusongelmasta ei voi olla kyse. Minä olen se joka kulkee ovista ensin, Mila vasta luvan saatuaan. Me syömme ruokamme ensin, Mila vasta luvan saatuaan. Omasta ruuastamme emme anna Milalle paloja, vaan jos ei esimerkiksi jaksa syödä ja mieli tekisi antaa loput koiralle, niin ne menevät koiran ruokakuppiin ja myöhemmin koiralle. Mila onkin oppinut, että kerjäämällä ei mitään tipu. Vessaan menen yksin, yömme me nukumme yksin. Joten ainut johtajuuttani horjuttava asia on tuo, että olen sallinut neidin tulla sohvalle. Toki meillä menee niin, että koira väistää ihminen ei. Eli napsauttamalla sormiani, koira siirtyy.

Ruoka saa olla rauhassa.
Nyt tässä vain mietiskelen, että onko käsissäni tulevaisuuden remmiräyhä? Sen mitä nyt olen ottanut selvää, on että koiran kanssa alkaisi ulkona tekemään tottelevaisuuskoulutusta ja muutenkin pönkittämään omaa johtajuutta tuolla treenaamisella auttaisi. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Sen olen päättänyt, että kun tuo on sen 16 viikkoisrokotuksensa saanut, niin menen Milan kanssa koirakouluun. Siellä sitten pääsee paremmin kyselemään neuvoa tuohon asiaan. Eli katsotaan, mitä tuleman pitää :)

PS. Olen saanut uuden kameran, joten tässäpä ''muutama'' kuva nautittavaksi :)






















 

torstai 3. tammikuuta 2013

Lisää kuulumisia


Niin se lapsi vaan kasvaa, positiivista on, että se myös oppii koko ajan lisää ja uutta :) No pieni negatiivipläjäys tähän väliin. Olen ollut niin helpottunut, kun tuo meidän neiti ei mitään tuhoa, kunnes... Eräänä iltana kun oltiin jo menty nukkumaan, rupesin kuuntelemaan, että mitähän se koira siellä nyt oikein syö. En saanut rauhaa ja nousin katsomaan, niin totta vie! Oli tyttö varastanut miehelleni joululahjaksi ostetun AC/DC:n DVD:n ja sitä meinasi tuhota. Onneksi ei juurikaan ollut mitään jälkiä kerennyt tulemaan ja laitoin DVD:n visusti piiloon. Nyt tässä yksi päivä, kun minä olin töissä ja mieheni lähti lääkärissä käymään, niin sillä aikaa oli neito saanut jotenkin pöydältä lautasen pudotettua ja rikottua. Onneksi ei mitään sattunut ja vahingosta viisastuneena ei sinne pöydälle jää enään mitään ylimääräistä.


Neiti sai 12 viikkoisrokotuksensa keskiviikkona 02.01.2013 ja hyvin meni! Makupaloilla huijattuna ei pentu edes hoksannut, että eläinlääkäri tuikkasi piikillä :) Hieno tyttö <3 Samalla punnittiin tuo dogi ja painoa onkin kertynyt neidille noin 8 kiloa :)

Kynsiä ollaan parina kertana leikattu, menee hyvin kun neiti on sylissä, mutta pitäisi saada leikattua ne niin, että ei olisi sylissä. Yritin viimeksi laitattaa neitiä maahan eteeni, mutta kun otin tassusta kiinni, niin alkoi huutaa kuin vietävä. Ehkä ensi kerralla huijaan makupaloilla ;)


Istu -käskyä totellaan, kuin vettä vaan (paitsi jos treenataan muutakin, silloin neiti tarjoilee istumisen sijaan makaamista :D). Maahan -käskyn neiti osaa jo aika hyvin, toisinaan joutuu pari kertaa toistamaan, ennenkuin menee jakeluun. Odota- ja vapaa -käskyt sujuvat hyvin ja niitä kun soveltaa arkipäiväisiin asioihin, niin elämä helpottuu kummasti :) Tänään opeteltiin paikka -käskyä ja neiti tajusi todella nopeasti homman jujun. Näitä me nyt sitten tässä treenaillaan, pitäisi aloittaa opettamaan neitokaiselle irti -käskyäkin.

Sisäsiistejä meillä ei olla vielä, mutta pidätyskyky Milalla on kehittynyt huimasti, joten on helpompaa kun aamulla herää, niin sen sijaan, että olisi kymmenen läikkää, ei ole kuin ehkä kaksi. Aika hyvin neiti on jopa jo oppinut vinkumaan pihalle kun hätä yllättää. Tosin ei aina :D


Siinä meidän neidin kuulumisia vähän, en edelleenkään ole saanut/kerennyt selvittää tuota puhelimen synkronointiongelmaa, mutta maltti on valttia :)