Eli aloin miettimään tuota remmiräyhäasiaa ja päätin sitten tarttua tuumasta toimeen seuraavalla tavalla. Otin pennun mukaan ja lähdin botniahallin perälle parkkipaikalle treenaamaan peruskäskyjä. Totesin saman tien, että tuota ulkona treenaamista täytyy ruveta harrastamaan enemmän. Meinaan, kaikenmaailman puut, linnut, autot yms. oli paljon mielenkiintoisempia kuin minä ja tuntui kuin koira olisi kadottanut korvansa. Loppujen lopuksi sain kuitenkin koiran keskittymään minuun ja homman pelaamaan, mutta aikaa se vei. Joten tätä täytyy tehdä useammin. Ja oma johtopäätökseni on, että on koira tainnut ajatella olevansa ulko-oloissa se johtaja tai jotain muuta vastaavaa, mutta kyllä se tästä. Kotiinpäin tullessamme vastaan käveli mies ja huomasin Milan "jähmettyvän" tuijottamaan. Korjasin koiraa jo tässä vaiheessa ja ohi mentiin ilman sen kummempia murinoita. Ja koira sai isot kehut mammalta :)
PS. Milan mielestä on erittäin hauskaa, kun mamma pesee pyykkiä, niin käydä repimässä vaatteet pyykkinarulta pois :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti