Aluksi vähän kuulumisia, eli neiti osaa käskyt loistavasti, niitä tässä nyt ollaan hiottu ja lisäksi olen ottanut tuon katsekontaktin mukaan eli neiti saa ruuan/makupalan vasta kun katsoo minuun, eikä ruokaan, ovesta pääsee vasta kun katsoo minuun eikä oveen ja sisällä kun otan remmin pois niin poistua saa vasta kun katsoo minuun, eikä kissojen perään :) Ja nopeasti tuo neitokainen onkin homman jujun tajunnut, ei siihen paljoa vaadittu. Mahtava rotu, kun ovat niin nopeita oppimaan <3
Sitten tuosta sisäsiisteydestä, varmaan jo aikaisemmissakin postauksissa olen maininnut, mutta mainittakoon taas. Sisäsiistejä meillä ei olla, mutta neiti on hienosti oppinut pyytämään ulos. Ensiksi Mila nousee ylös ja alkaa kattelemaan päälle, sitten vähän vinkaisee ja joko kävelee suoraan ovelle tai sitten alkaa vaellella ympäriinsä. Helppo huomata, eli oikeastaan ainoat vahingot meillä sattuu silloin, kun ei olla kotona, ollaan nukkumassa tai esimerkiksi puuhataan jotain muuta kuten siivotaan, niin ei aina huomaa noita merkkejä. Mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa, eikä neitikään ole kuin vasta pian 4kk :)
Noin siinä kuulumisia, sitten siihen itse asiaan. Mila on huomannut yhtäkkiä osaavansa haukkua. Aivan ensimmäiseksi kun se huomasi naapurin dalmatialaisen, alkoi haukkuminen. Tottakai kiellettiin moinen touhu heti. Sittemmin se on pari kertaa haukahtanut kissoille sisätiloissa leikin lomassa ja tähänkin tietysti heti puututtiin. Nyt eräs ilta kun olin neitokaisen kanssa lenkillä, tuli vastaan joku iso musta villakoiran tapainen, jolle Mila alkoi haukkumaan aivan tajuttomasti. Hetkeksi rauhoittui, kun koira tuli lähelle ja pääsi vähän haistelemaan, mutta pian Mila räksytti ''päin naamaa'' tuolle koiralle. Ja minä vieressä karjun Milalle. No koirakko poistui ja Mila vähän katseli perään eikä enään sen kummempia. Tai ainakin luulin, kunnes seuraavana päivänä lähdin lenkille ja vastaan tuli kaksi mummelia. Ja taas alkoi haukkuminen. Mummelit naureskeli, että ''sähän olet ihan pikkuinen vielä, ei meitä tarvi pelätä'' ja lähemmäs päästyään Mila häntää heilutellen kerjää rapsutuksia. Niin. Pieni VIELÄ. Eilen kotona kissat kolisteli jotain ja Mila alkoi murisemaan. Kaiken tämän olen kieltänyt.
Homman nimi on kuitenkin se, että johtajuusongelmasta ei voi olla kyse. Minä olen se joka kulkee ovista ensin, Mila vasta luvan saatuaan. Me syömme ruokamme ensin, Mila vasta luvan saatuaan. Omasta ruuastamme emme anna Milalle paloja, vaan jos ei esimerkiksi jaksa syödä ja mieli tekisi antaa loput koiralle, niin ne menevät koiran ruokakuppiin ja myöhemmin koiralle. Mila onkin oppinut, että kerjäämällä ei mitään tipu. Vessaan menen yksin, yömme me nukumme yksin. Joten ainut johtajuuttani horjuttava asia on tuo, että olen sallinut neidin tulla sohvalle. Toki meillä menee niin, että koira väistää ihminen ei. Eli napsauttamalla sormiani, koira siirtyy.
 |
| Ruoka saa olla rauhassa. |
Nyt tässä vain mietiskelen, että onko käsissäni tulevaisuuden remmiräyhä? Sen mitä nyt olen ottanut selvää, on että koiran kanssa alkaisi ulkona tekemään tottelevaisuuskoulutusta ja muutenkin pönkittämään omaa johtajuutta tuolla treenaamisella auttaisi. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Sen olen päättänyt, että kun tuo on sen 16 viikkoisrokotuksensa saanut, niin menen Milan kanssa koirakouluun. Siellä sitten pääsee paremmin kyselemään neuvoa tuohon asiaan. Eli katsotaan, mitä tuleman pitää :)
PS. Olen saanut uuden kameran, joten tässäpä ''muutama'' kuva nautittavaksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti