Hakuilua ja nivelsiteitä

Pahoittelut taas pitkästä kirjoitusvälistä, meidän näppäimistö on hajalla niin olen hieman laiska kirjoittamaan näyttönäppäimistöllä. Se on niin hidasta ja kömpelöä. Tuon näppiksen tarina on itse asiassa aika hauska, voisin tällain hieman asian vierestä kertoa teille sen;

Olimme käyneet mieheni kanssa Hesessä. Hesen limsakuppi oli jäänyt olohuoneen pöydälle ja joko Mila tai joku kolmesta kissasta oli sitten kaatanut tuon limsakupin. Suoraan näppäimistön päälle, jolloin näppäimistöstä tuli erittäin taturainen. Mieheni on ammatiltaan datanomi, joten häneltä löytyy kaikkia kikkakolmosia, kuten jotakin näppäimistön puhdistusainetta. Mies laittoi aineen näppäimistöön ja vei sen ulos takapihalle kuivumaan. Parin tunnin päästä iski rankkasade ja katolta valui vettä kuin ämpäristä kaatamalla suoraan näppäimistön päälle. Se sade olikin sitten meidän näppäimistön lorun loppu :D Jotenka siis jouduimme ottamaan näyttönäppäimistön käyttöömme toistaiseksi.

Mutta itse asiaan. Viime hakutreenit menivät aivan loistavasti. Kävin hakemassa koiran autosta ja tällä aikaa maalimies piiloutui metsikköön. Mila oli innoissaan jo heti ensihetkestä ja polunlaidalta kuiskattuani ''mennäänkö etsimään'', neiti ampaisi metsään kuin tykin suusta ja minä tietenkin lähdin juoksemaan perään. Ikävä kyllä minulla oli jalassani tennarit (virhe) ja epätasaisessa maastossa juostessani nilkkani taittui ja kaaduin maahan. Tunsin, että nyt sattui. Nousin salamana ylös, enkä välittänyt kintustani tuon taivaallista, koska koiralla oli hauskaa, joten jatkoin koiran perässä juoksemista. Joka askeleella tunsin vihlaisun mutta vähät siitä. Pian huomasinkin Milan saaneen vainun ja päästin irti. Maalimies löytyi ja neiti oli seitsemännessä taivaassa maiskutellessaan nakinpalasia, joita maalimies antoi.

Otimme vielä uuden haun. Siirryimme Milan kanssa vähän syrjemmälle ja sinä aikana maalimies meni piiloon. Tulimme takaisin ja sanoin koiralle taas ''mennäänkö etsimään''. Sitten ampaistiin taas matkaan. Tällä kertaa Mila sai vielä nopeammin hajun ja päästin sen irti. Itse meinasin jatkaa vielä koiran perään, mutta kouluttaja oikaisi, että minun tulisi jäädä paikoilleen, etten häiritse koiraa. Niinpä seisoin ja katsoin kun Mila työskenteli. Neiti oli saanut hajun, mutta kesti hetken, ennenkuin sai selville mistä haju tulee. Tällä kertaa maalimies syötti koiralle nakkeja koko matkan polulle asti, että koiralle tulee selväksi, että maalimies on se kiva juttu, minä olen vain välttämätön pakko :D Nämä olivat Milan kolmannet hakutreenit, joten olen erittäin tyytyväinen! ♥

Vein oman koirani autoon, seurasin muiden hakua ja toimin itsekin vielä maalimiehenä. Treenien loputtua lähdin ajelemaan kotia päin. Autossa huomasinkin sitten kuinka nilkkaan sattui. Vääntynyt nilkka oli nimittäin juuri kytkimen puoleinen jalka. Onneksi kotiin ei ollut pitkä matka. Kotona nostin jalan ylös, laitoin kylmää ja otin särkylääkettä. Kyllä pojat osasikin särkeä. Eikä ihme. Nilkkaa katsoessani huomasin sen turvonneen aika reilusti ja kokemuksesta tiesin, että sieltä on varmasti nivelsiteet menneet. Ei muuta kuin aamulla työterveyteen. Hoitaja kyseli mitä oli sattunut, ja tutkimatta edes nilkkaa sanoi vain, ettei sille voi muuta tehdä kuin laittaa teipit. Maanantaille uusi aika teippien vaihtoon ja mahdolliseen sairaslomaan. Maanantaina pääsinkin sitten ihan lääkärille joka vahvisti epäilyni. Nivelsiteet ja viikko sairaslomaa.

Väliaikainen teippiside, eikö ole kivan värinen? ;) Lopullinen oli tylsän beigen värinen :(