Kuulumisia

Olen jo pitkän aikaa lupaillut kuulumisia ja nyt ajattelin vihdoin ja viimein niitä teille kirjoitella. Oltiin Milan kanssa SPL-Merenkurkun järjestämällä ''tutustu eri harrastuslajeihin'' -kurssilla. Tuo oli muuten aivan loistava, näin saatiin vähän selville mistä meidän neiti on kotoisin.

Tottistreeneissä kyseltiin paljon mistä kennelistä meidän neiti on ja jopa leikkimielisesti oltiin Milaa jo ostamassakin. Tuli todella imarreltu olo :) Katsottiin vähän mitä osataan ja aloitettiin ''istu'' ja ''maahan'' käskyillä. Nuo me osataan jo unissammekin, joten seuraavana oli vuorossa ''vierelle'' käsky. Palautteena tuli, että Mila istuu hieman vinossa, mutta tietää kuitenkin mitä käskyllä tarkoitetaan. Niinpä me alettiin kotona treenaamaan uudestaan ''vierelle'' -käskyä niin, että koira on oikeassa asennossa. Lisäksi treenattiin ihan alusta alkaen, eli yhdellä askeleella ''seuraa'' käskyä, sekä seisomista. Seisominen tuotti hankaluuksia, kun se pylly automaattisesti meinasi pudota sinne maahan. Pienellä avustuksella kuitenkin saatiin hieman tuota seisomistakin tulemaan. Oman suorituksen jälkeen vein koiran autoon ja seurasin muiden suorituksia. Sai jopa hengähtää, kun me olimme Milan kanssa ensimmäisiä ja jännitti vähän, kun muut seurasivat suoritustamme :D

Seuraavalla kerralla meillä oli Hakutreenit. Tällä kertaa emme onneksi olleet ensimmäisiä suorittajia. Toimme koiran ihmisringin keskelle, joilla jokaisella ihmisellä on kädessään makkaraa, tai muuta koiralle mielekästä namia. Mila hieman aristi muita ihmisiä, mutta loppujen lopuksi uskalsi mennä hakemaan nakkeja muilta. Maalimiesten etsintä olikin sitten toinen asia. Mila lähti kyllä oikeille jäljille, mutta kääntyi suhteellisen nopeaa takaisin, niin että maalimies joutui käyttämään ääntään ja itse menin Milan kanssa hieman lähemmäs. Vieras maalimies kuitenkin jännitti Milaa sen verran kovaa, että jouduin menemään neidin kanssa ihan maalimiehen luokse asti. Palautetta tuli, että ihan hyvin se kyllä lähtee ja varmasti olisi hyväkin hakukoira, kunhan saa itsevarmuutta ja uskaltaa mennä maalimiesten luokse. Eli täytyy viedä neitiä johonkin missä olisi hieman enemmän ihmisiä.

Näyttelytreenit valitettavasti jäi välistä, kun olin koko tuon viikonlopun järjestyksenvalvojahommissa festareilla. Jotenka seuraava oli sitten suojelu. Toin ensiksi koiraa vähän haistelemaan ja kattelemaan maalimiestä ja kyllä Mila sitä kävi vähän moikkaamassa, mutta ei ollut hirveän kiinnostunut. Ideana oli, että näin nuorelle ja suojelua harrastamattomalle koiralle tehdään vähän vain leikkiharjoituksia. Tämän jälkeen maalimies menee piiloon ja yrittää piilon takaa pitää ääntä. Vähän Mila katseli piilon suuntaan, että mitäs tuolta kuuluu, mutta ei sen enempää kiinnittänyt huomiota. Maalimies tuli koko ajan lähemmäs ja yritti kiinnittää koiran huomiota. Meidän neiti se vain katseli taivaalle kaikkea mielenkiintoista pilveä kun siellä möllötti :D Lopulta maalimies oli todella lähellä ja heilutteli Milan edessä nahkaista riepua ja vähän Mila siitä kiinnostuikin, mutta ei hirveästi. Lähinnä yritti maalimiestä päästä pakoon. Tästä palautteena tuli, että on sen verran nuori koira, että saa kasvaa ikää ja itsevarmuutta, ennen ennenkuin ainakaan suojelua alkaa harrastamaan. Itse vähän luulen, että ei taida tuosta meidän neitistä suojelukoiraksi olla ollenkaan :D

Sitten vuorossa oli jälkitreenit. Mila kun ei ole mikään pieni pentu enään, niin emme aloittaneet sen kanssa ruudulla, vaan pientä jälkeä alettiin jo tekemään. Tamppasin lähtökohdan ja tiputtelin sen täyteen nakkeja, sen jälkeen lähdin tallailemaan (ihan vaan siis kävelemään, en hakannut jälkeä maahan, ettei koira opi etsimään vain rikkoutunutta maata) taaksepäin pudotellen nakkeja paljon jäljelle. Jäljen valmistuttua seurailin muiden suorituksia ja tällä kertaa itse viimeisenä hain koiran autosta. Neiti oli erittäin innoissaan ja jäljen alkupäähän päästyään ampaisi liikkeelle. kertaakaan nostamatta kuonoa maasta. Tässä vaiheessa huomasin, että olin tiputellut aivan liikaa nakkia jäljelle, Mila kun otti niistä vain 1/3osan suuhunsa. Olisin voinut tehdä paljon pitemmän tuosta jäljestä. Nopeaa se olikin ohi ja Milalle jäi erittäin hyvä fiilis, juuri semmoinen ''hei siellä on vielä lisää, anna mää meen'', niinkuin kuuluukin. Ja tällä kerralla neiti kävi moikkailemassa kaikkia ihmisiä ja asettui vierelle kyttäämään, aivan kuin kysyen, ''olisko sulla mulle jotain''? :D Yksi ryhmäläisistä sanoikin, että ''jopas se on saanut itsevarmuutta. Se on kaukana siitä arasta koirasta mikä se on ollut''. Kouluttajalta tuli palaute, että Milasta tulisi huippu jälkikoira. Kertaakaan ei nostanut nokkaa maasta, ei pysähdellyt, vaan tempoi rauhallisesti jäljen suoraan loppuun. Olisin saanut tehdä tuplasti pidemmän jäljen. JES! Tästä kaikesta jäi kyllä niin hyvä fiilis, varsinkin kun viimekertainen suojelu meni niin penkin alle :) Ja tiedetäänpä mikä on Milan lempilaji todennäköisesti ;)

Viimeisellä kerralla meillä oli tokotreenit. Olin ainut joka saapui paikalle, joten saatiin Milan kanssa oikein kunnollinen yksityistunti :D Aloitettiin ''vierelle'' käskyllä ja se on jo paljon parempi. Ei enään niin vino kuin ensimmäisellä tottiskerralla, joskin nytkin kyllä välillä sattui pari vinoa. Jatkoimme ''seuraa'' -käskyä niin, että lähden liikkeelle vasta sitten, kun olen sanonut käskyn ja Mila ottaa kontaktin. Palautetta tuli sen verran, että minun täytyisi pitää itseni suorassa. Kumarrun siis koiran ylle joka kerta :D Lisäksi ''seuraa'' käskyllä minun kannattaisi lähteä vasemmalla, eli koiran puoleisella jalalla liikkeelle, niin koirakin tajuaa, että nyt täytyy mennä. Paikallejäävissä taas tulisi lähteä oikealla, eli koirasta poispäin olevalla jalalla, niin koirakin tajuaa, että ''ahaa, nyt ei lähdetäkään mihinkään''. Täytyy muistaa kyllä harjoitella tuota oman kropan suorassa pitämistä ja vasemmalla jalalla lähtöä, kun automaattisesti meinaan lähteä oikealla. Seuraamisen jälkeen tuli jäävä liike, eli pyydän vierelle, käsken ''paikka'', lähden kävelemään 15 askelta kunnes käännyn. Odotan pari sekuntia ja pyydän koiran luokse. Totesin kouluttajallekin, että olen treenannut vain makuullejäämistä, että saattaa olla että koira menee maate kun lähden. Mentiin asiaan ja askeleet otettuani käännyn, näen että koira istuu aina vaan samalla paikalla mihin sen jätin! Käskin ''tänne'' ja kouluttaja kertoi Milan istuneen paikallaan ihan kaikessa rauhassa, ei ollut mihinkään kiire. Oi onnea :) harjoiteltiin sitten vähän ''tänne'' -käskyä, koska neiti ei tule koskaan eteeni istumaan, vaan pyrkii aina vierelle. Muutamaan kertaan jouduimme tekemään toisoja, mutta lopuksi Mila alkoi tajuamaan, että eteen pitää jäädä. Tuotakin joudun treenaamaan paljon vielä, mutta tästä on hyvä jatkaa!

Kotona ollaan nyt treenattu vähän lisää noita tokoliikkeitä, ja ajattelin jokupäivä lähteä meidän takapihan nurtsikentälle tekemään Milalle jälkeä. Niistä myöhemmin lisää :)

PS. Laitoin SPL Merenkurkulle jäsenhakemuksen, jos vaikka alettaisiin Milan kanssa oikein kunnolla treenaamaan :) Lisäksi elokuussa olisi tulossa yhdet mätsärit, joihin ajattelin Milan kanssa osallistua. Katsotaans sitten kuinka meidän keltanokkien käy! :D

(PPS: Pahoittelen tämmöistä kuvatonta postausta, toivottavasti jaksatte lukea ja pahoittelen, jos postaus on epäselvä :))