Epämääräinen aamuavautuminen

Mua on ottanut suunnattomasti päähän jo pidemmän aikaa, kun joka tuutista saa kuulla, kuinka ''saksanpaimenkoira on vaarallinen, mielenvikainen, arvaamaton, yhteenkään sakemanniin ei voi luottaa, ne käy kaikkien päälle, tarvitsee kovan koulutuksen'' yms. Tuo on vain pieni osa sitä. Kuinka tietämättömiä ihmiset voivatkaan olla siitä, mitä saksanpaimenkoirat oikeasti ovat. Hellyydenkipeitä, luotettavia, helppoja kouluttaa, lapsiystävällisiä, säyseitä ja erittäin älykkäitä. Kaikkea sitä mitä täydellinen koira vain voi olla. Minäkin olen omastani pariin otteeseen kuullut sanottavan ''kuinka se on NOIN kiltti ja rauhallinen''? Niin, no semmoisia ne sakemannit ovat. Toki en kiellä, että väärin koulutettuina, ilman aktiviteettejä, väärissä käsissä saksanpaimenkoira on vaarallinen. Mutta mikäpä koira ei olisi?? Tästäpä päästään itse asiaan, mistä alunperin halusin kirjoittaa.

Eilen tapahtui seuraavaa;

Olin lähdössä Milan kanssa hakutreeneihin. Vein namit, vesipullon ja -kipon autoon ja lähdin viemään koiraa pissille, ettei sitten siellä paikan päällä enään tarvitsisi. Pääsimme hetken matkaa kävelemään, kun huomasin naapuripariskunnan tulleen talon takaa, mukanaan kaksi pientä vapaana juoksevaa koiraa. Pysäytin Milan, koska näin koirat vapaana ja tiesin, että toinen koirista on karkaillut useasti heidän takapihaltaan ja olen myös kuullut muilta naapureilta sen käyneen koirien päälle. Mila päästi haukahduksen ja kerkesin juuri komentaa koiraani, kun naapurin pieni räksyttäjä oli juossut luoksemme. Ennen ennenkuin kerkesin edes tajuamaan mitään, niin se roikkui jo Milan perskarvoissa kiinni. Mila uikuttaa ja yrittää pakoon. Siinä vaiheessa kun havahduin tilanteeseen ja meinasin jo potkaista pikkukoiraa oli onneksi naapuri jo kerinnyt paikalle ja repi koiransa pois. Hän kysyi, että kävikö mitään ja tutkin koiraani, mutta ei ollut mitään käynyt, vähän karvaa vain lähti. Luojan kiitos. Olin tilanteesta niin shokissa, etten tajunnut sen kummemmin edes sanoa mitään, lähdin vain viemään omaa koiraani pois. Yritin pitää itseni mahdollisimman neutraalina, näyttämättä Milalle mitään tunteita, kuten sääliä tms. ettei koiralle jää tästä traumaa.

Jälkeenpäin tajusin, että minun olisi pitänyt läksyttää naapuria oikein kunnolla, sillä tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Seuraavan kerran kun naapurini näen, niin kerron heille kyllä mielipiteeni. JOS KOIRA EI PYSY HANSKASSA, SE ON PIDETTÄVÄ REMMISSÄ, OLI SE KUINKA PIENI TAHANSA! Ja mikäli koira jatkossa juoksentelee vapaana, teen asiasta ilmoituksen. 

Tämä on juuri sitä vastuutonta koiranomistajan toimintaa. Osaamattomuudellaan ei saisi aiheuttaa muille haittaa. Jos oma saksanpaimenkoirani olisi käyttäytynyt noin, se olisi varmasti jo määrätty lopetettavaksi, koska se on vaarallinen. Arvaamaton. Asiaa katsastellaan läpi sormien, koska kyseessä on pikkukoira. Mielestäni se on verrattavissa esimerkiksi naisten ja miesten väliseen väkivaltaan. Naisetkin hakkaavat miehiä. Sitä tapahtuu, mutta kuitenkaan sitä ei niin kärkkäästi myönnetä/tuoda julki. Asialta ikään kuin suljetaan silmät. Sama asia. Pienissä koirissa on ihan yhtälailla ''mielenvikaisuutta'' kuin isoissakin koirissa. Sitä ei vain myönnetä, koska on ''söpöä'' kun pikkukoira räksyttää ja käy päälle. Se on niin kova, kun käy isompaansa vastaan.

Onneksi meillä oli tosiaan nuo hakutreenit, niin eipä koira edes muistanut sitten koko kohtausta, kun sai metsässä juoksennella maalimiestä etsimässä :) Ja voi apua, treeneissä kävi pikkuriikkinen 10 viikkoinen sakemanninpentu! Apua, että meinasi pentukuume iskeä päälle! Onneksi tuo oma vesseli on vasta 10 kuukautta, niin on liian tuoreessa muistissa pissakakkaralli :D