maanantai 7. huhtikuuta 2014

Maalimiesmotivaatio - mistähän sitä saisi?

Tottikset rullaa omalla painollaan eteenpäin. Olen tyytyväinen, että tuo osa-alue sujutu kerrankin, kun yleensä tuppaan sitä välttelemään, jos ei suju. Sitä seuraamista me edelleen hinkataan ja on tosiaan hienoa huomata, että edistystä on tapahtunut. Mutta ei siitä sen enempää.

Milan vahvin osa-alue; paikkamakuu.
Ollaan tehty edelleen paljon esineruutua ja se sujuukin aivan loistavasti! On niin omituista, että esineruutu on aivan huippu, mutta haku taas tökkii. Eilen meillä oli hakutreenit ja jälleen kerran sama ongelma. Kyllä se tyttö hienosti upposi ja teki töitä siellä metsässä, löysi maalimiehen, mutta sitten se vain hylkäsi sen. Lähetin uudelleen ja vielä kerran uudelleen ennenkuin vasta päätyi maalimiehen luo. Koira oli ollut ruuatta, joten olisi luullut, että se ruoka motivoisi. Toiselle maalimiehelle Mila ei varsinaisesti edes löytänyt, eipä se oikeastaan edes nenäänsä käyttänyt. Ääniavulla se kuitenkin sinkaisi salamana sinne missä maalimies oli. Kolmannelle maalimiehelle lähetin ja lähdin itse hieman kävelemään perään. Tänne ei ollut mitään ongelmaa. Tulimme siis siihen tulokseen, että joko maalimiesmotivaatio on nollassa, tai sitten tuo ei vain mielellään lähde luotani. Jotenkin tuntui, että tälle viimeiselle maalimiehelle meni niin hienosti, kun hieman kävelin perään ja koira sai minusta tukea. Se toisaalta selittäisi miksi esineruutu on niin huippu - koiralla ei ole mitään paineita, kun tarvitsee etsiä vain esine. Ei maalimiestä. 

Alusta astihan on ollut selvää, että Mila on sen verta herkkä koira, että haukkuvaa ilmaisua sille ei koskaan ole mahdollista tehdä, vaan siitä tulee rullakoira. Nyt siis päätettiin, että opetetaan Milalle rulla, tehdään siitä sille niin tärkeä kuin vain voi. Sen tarvitsisi hakea maalimieheltä vain tuo rulla ja tuoda se minulle, eikä sen tarvitse jäädä sinne maalimiehen luo. Katsotaan tepsisikö tuo sitten. Ärrh, ottaa niin pattiin, olen vähän semmoinen kaikkihetinyt -tyyppinen ihminen. Mutta eiköhän se tästä. Koira on vielä nuori ja onhan meillä aikaa. Lopetetaas kuitenkin postaus johonkin positiiviseen! Ohessa ihan pienen pieni pätkä esineruudulta :) Muistakaahan, että siinäkin ollaan vielä lapsen askelissa, joten se esineen tuominen on vähän tuommoista häslinkiä :D


1 kommentti:

  1. Teille on haaste :)

    http://cehvelijakamuli.blogspot.fi/2014/04/haaste.html

    VastaaPoista