Yhtä vuoristorataa!

Viime postauksessa kerroin leiristämme ja siitä kuinka onnistunut olo sieltä jäi käteen. Niinpä fiilis oli korkealla ja kauhea hinku jo päästä hakutreeneihin. Sunnuntaina meillä vihdoin oli nuo kauan odotetut treenit ja väsymyksestä huolimatta lähdin intoa puhkuen koiran kanssa sovitulle treenipaikalle, vaikkakin hieman myöhässä. En toki ollut onneksi ainoa joka oli myöhässä ja tallaukseenkin kerkesin (lue; jouduin) mukaan. Hyh, tallaaminen on tylsää :D

Otimme ensimmäiseksi koirakon joka on tulevana viikonloppuna lähdössä kisoihin (peukut pystyyn vain ja toivotaan, että menee hyvin!) ja minä sainkin toimia heille ''tuomarina''. Hienosti meni! Muutkin koirakot loistivat, toki yksi koira luuli olevansa esineruudulla. Ei aivan mennyt putkeen heillä. Vihdoin koittikin sitten minun ja Milan vuoro ja sovimme, että teemme jälleen näkölähtöjä, ne menivät leirillä niin hyvin. Hain koiran autosta ja metsään päästyä se hetken hyöri ja pissaili. Maalimies lähti menemään ja minä pidin Milaa vielä hetken aloillaan, kunnes päästin irti. Jösses, neiti ampaisi maalimiehen perään, kuin mikäkin raketti! ...mutta se kävikin vain kääntymässä maalimiehen luona ja juoksi takaisin. Lähetin koiran uudelleen, jolloin se ei edes juossut maalimiehelle asti, vaikka sai ääniapuja. Yritin vielä kolmannen kerran lähettää, jonka jälkeen päätimme vaihtaa maalimiestä keskilinjan toiselle puolelle. Maalimies näytti polulla Milalle lihapullarasiaa ja lähti juoksemaan piiloon. Lähetin koiran etsimään ja tällä kertaa se sekä ampaisi metsään, että vielä meni maalimiehen luokse! Huh, hyvä. Loppuun teimme vielä ihan helpon ja vahvistavan piston.

Menihän se ihan jees loppua kohden, mutta kuitenkin jäi mietityttämään, että miten voikaan mennä treenit näin vuoristorataa? Jokatoisella kerralla mennään huipulla ja joka toisella tullaan sieltä rytisten alas. Milalla kuitenkin alkoi eilen juoksut (neidin toiset juoksut koskaan!) ja lohduttaudunkin nyt siihen kuvitelmaan, että koira oli ehkä hieman kuutamolla noiden juoksujen takia. Toivossa on hyvä elää ja katsotaan miten menee ensikerran treeneissä! 

Pieni saksalaiskerä ♥