Hauskaa yrittää kirjoittaa tätä tekstiä, kun Mila hyppäsi sohvalle viereeni nuolemaan minun sormia ja sen jälkeen se painaa päänsä läppärin päälle :D Toivottavasti pidätte kuvista, sillä niitä on aika reippaasti luvassa!
Anyway, lähdimme jo perjantaina ajelemaan Karijoelle, Vanhan Myllyn mökkikylään, jossa leirimme pidettiin. Kyydissäni tuli P muutaman kuukauden vanhan sakemannnipentu Emmin kanssa. Matka taittui äänekkäästi, kun kumpikin saksalainen ulisi takakontissa. Kaikki koiranomistajat varmasti tietävät mistä puhun. Jep, juuri siitä ''minne mennään, minne mennään'' -ulinasta, jota siis kuuntelimme sen tunnin verran, kunnes pääsimme perille. Mökkikylään päästyämme aika kuluikin majoittautuessa. Minä ja P nukuimme aittarakennuksessa. Sain aivan yksin nukkua parisängyssä, ah ihanaa! Loppuilta menikin sitten koiria päästettäessä juksentelemaan, paikkoihin tutustuessa ja hieman iltaa istuessa. Itse kyllä menin suhteellisen ajoissa nukkumaan, vähän tämä raskaus verottaa ;)
Lauantai-aamuna heräsin jo omia aikojani ennen herätystä, eli vähän ennen puolta kahdeksaa. Lähdin käyttämään koiraa ulkona. Virtaa siinä ainakin piisasi, mitä ihmettelen suuresti, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun se nukkui yön autossa. Jos nukkui edes. Koiralle aamuruoka ja itse painelin myöskin aamupuurolle. Yhdeksän maissa kokoonnuttiin kaikkien leiriläisten kanssa päärakennuksen terassille. Kävimme läpi mitä kenenkäkin koiran kanssa on tehty ja jaettiin leiriläiset kahteen ryhmään. Ryhmä johon minut sijoitettiin lähti ensimmäisenä hakumetsälle. Emme tehneet tallausta ollenkaan, vaan lähdimme suoraan tekemään hakua. Milan kanssa yritimme polulta lähettämistä, mutta joko paikat olivat liian vieraat tms. mutta ei oikein sujunut. Jouduin kävelemään koiran kanssa aika pitkälle, ennekuin se tajusi siellä olevan maalimiehen. Teimme niin, että kävelin koiran kanssa maalimiehen luo ja takaisin polulle, josta lähetin koiran menemään. Kävikin kuitenkin niin, että tuo oli vain niin kovaa minun perääni, että ei meinannut lähteä ja jouduin menemään vähän perässä kuitenkin. Päätimme, että otamme vielä myöhemmin toisen kierroksen hakua.
Pidimme välissä ruokatauon, jonka jälkeen meidän ryhmämme siirtyi tottistelemaan. Milan kohdalla sovimme, että teen ruualla, enkä käytä narupalloa. Ruuan kanssa oli helpompi saada koira tulemaan nopeampaa vierelle suorana. Sain kuitenkin neuvoja, että minun pitäisi ruuan kanssa alkaa vahvistamaan koiran paikkaa, että se hakeutuisi aina automaattisesti vierelle. Seurautimme koiraa imuuttamalla ja se sujuikin todella hyvin. Tulin siihen tulokseen, että olen edennyt aivan liian nopeasti tuon seuraamisen kanssa ja yksi leirikavereistani kertoikin hänen imuuttaneen koiraansa yli puoli vuotta, mutta siitä tulikin sitten aivan huippu. Eli imuuttamisella mennään nyt ainakin toistaiseksi ja vahvistetaan koiran paikkaa ruuan kanssa :) Näistä tottiskuvista muuten huomaa, kuinka kumarran Milan päälle. Pitäisi muistaa pitää oma kroppa suorassa.
Pienen tauon jälkeen lähdimme jälleen hakumetsälle. Tällä kertaa teimme Milalle näkölähtöjä ja ne sujuivatkin aivan loistavasti! Maalimies näyttää polulla Milalle rasiaa, jossa on lihapullia ja lähtee sitten juoksemaan piiloon samalla huudellen koiran nimeä. Nyt sai pidellä kunnolla kiinni, ettei koira lähde ennen aikojaan ja sainkin neuvon ostaa koiralle kahvallisen pannan, jolloin olisi helpompi pitää kiinni. Aluksi koira lähti vähän väärään suuntaan, mutta uudestaan lähettämällä löysi kuitenkin perille. Tuntui, että tässä vaiheessa Mila vasta varsinaisesti ymmärsi mitä siltä haetaan :) Tulimme myös siihen tulokseen, että Milasta tehdään rullakoira, koska haukkuvaksi siitä ei ole ja sain tehtäväksi alkaa harjoitella patukan kanssa leikkimistä.
Hakumetsäilyn jälkeen muutama meistä lähti käymään meidän tottisvetäjän kaupalla Canis & Catuksessa. Ostin sieltä Gappayn kahvallisen pannan hakumetsälle, sekä aivan ihanan pinkin patukan ♥ Kauppareissun jälkeen käytimme koirat ja valmistauduimme saunaan. Eikä aivan mihinkä tahansa saunaan, vaan aivan upeaan maasavusaunaan, jonka terassilla oli lämmitetty ulkoporeamme. Kyllä teki terää istua saunassa, kun koko päivän olimme viettäneet ulkona. Ja aivan uskomaton tunne, kun ulkona oli jo pimeää ja poreammeessa oli väriä vaihtavat valot. Ei ihan joka koiraleirillä ole näin luksuspuitteet ja naureskelinkin siinä, että kun tämä oli nyt minun ensimmäinen koiraleirini, niin aika korkealle nousi rima heti :) Saunan jälkeen istuimme jälleen hieman iltaa karaoken merkeissä, mutta jälleen itse hiivin aika aikasin nukkumaan ja jätin muut juomaan ilolientä :D
Sunnuntaina en olisi millään jaksanut nousta ylös, olin nimittäin nukkunut yön erittäin huonosti, kun yksi koirista ulvoi pitkin yötä ja tietenkin meidän aitan vieressä. Ei auttanut kuin silmät ristissä kömpiä aamupalalle. Puoli kymmeneen mennessä meidän ryhmä olikin jo kerännyt luunsa tottistelemaan. Jatkoimme Milan kanssa samaa kuin eilen, eli vahvistimme ruuan kanssa koiran paikkaa. Tänään meni huomattavasti paremmin ja muutkin sanoivat, että aivan kuin eri koira olisi ollut kyseessä. Milakin teki niin innoissaan. Puutuimme myös siihen, että aina kun olen vapauttanut Milan, niin se on lähtenyt omille teille. Nyt se tajusi, että vaikka sanonkin ''vapaa'', sen ei kannata lähteä luotani, koska tarjoan sille lisää ruokaa ja käskyjä. Sain siis vihdoin kunnolla koiran huomion itseeni. Jäi erittäin hyvä fiilis näistä tottisteluista ja kuvistakin näkee, että en kumarra koiran ylle niin pahasti kuin edellisenä päivänä.
Pikainen ruokatauko ja hakumetsälle. Pääsin testaamaan käytännössä eilen ostamaani kahvapantaa ja huomasin, että se oli aika loistava :) Teimme samoja näkölähtöjä ja tällä kertaa Mila jopa oikein ulisi maalimiehen perään ja ampaisi metsään heti kun päästin pannasta irti. Upeaa! Jäi hakuilustakin loistava fiilis, kun edistyimme. Nyt en malta odottaa seuraavia hakutreenejä!
Kaiken kaikkiaan onnistunut ja antoisa leiri. Vaasaan ajaessamme kumpikin koira oli hiiren hiljaa takakontissa. Taisi olla pari överiväsynyttä saksalaista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti