Tottistreeneissä

Täytyy myöntää, että tuo raskauden loppuvaihe sai jotenkin unohtamaan kaikenlaisen treenaamisen. Hävettää, että jäi nuo tottiksetkin aivan retuperälle, mutta nyt vihdoin kun meilläkin lähti taas AO:n tottikset pyörimään, niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Näin ollen siis pakkasin saksalaiseni autoon ja huristelin paikan päälle.

Alku siinä vierähtikin höpistellessä, kun uusi koirakkokin oli ilmestynyt. Hieman siinä meinasi syväjää yrittää hiipiä luihin ja ytimiin seistessä, mutta sitten kun haki koiran autosta niin johan alkoi lämpöä tulemaan :) Saimme treenata Milan kanssa loistavasti häiriön alaisena kun toinen koirakko treenasi näyttelyjuttuja samalla siinä sivussa. Parit haukut pääsi livahtamaan, mutta kun aloitin treenaamisen niin johan unohtui toinen koira! Ah, rakastan tuon koiran innokkuutta ♥

Seuraamista olen ehkä vältellyt, joten tänään päätin treenata sitä. Imuuttelulla mentiin juurikin siksi, että sitä ei ole juurikaan tässä tullut harjoiteltua, mutta kuulemma hyvin meni! Lisäksi treenasin hieman jääviä ja seisomista. Positiivinen maku jäi näistä treeneistä ja nyt täytyisi vaan yrittää pitää yllä tätä intoa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään pysyä aktiivisena :)

Eläinlääkärissä

Tänään oltiin jännän äärellä, kun lähdettiin eläinlääkäriin rokotusta varten! Jaa mikä jännä, hyvinhän tuo meni :) Vastaanotossa meitä oli ranskanbulldoggi heti vastassa, eikä Mila sanonut sanaakaan. Vasta kun ranskis alkoi häsläämään ja pitämään pientä meteliä niin Mila haukahti pari kertaa, mutta se oli siinä. 

Omaa vuoroamme odotellessa käytin Milan puntarilla ja 24,7kg näyttäisi elopainoa olevan, pieni sirpula. Kerroin eläinlääkärille, että tytön korvat hieman punoittaa ja tulehdushan sieltä toisesta korvasta löytyi, saimme korvatipat. Täytyy jatkossa lenkkien jälkeen tarkasti katsoa tuon korvat, Mila kun on tuommoinen tyypillinen saksalainen, että lumihangissa rakastetaan sukellella. Ell tutki lisäksi samalla myös silmät ja suun, hienosti antoi tutkia hampaatkin! Ja kaiken tämän aikana tyttö seisoi nätisti pöydällä. 

Sitten se mikä minua tässä parin päivän aikana on huolettanut, eli kerroin koiran takapuolen karvojen hieman punertavan ja että Mila välillä nuolee sieltä. Kyseessä saattaa eläinlääkärin mukaan olla atopia, mutta takuuseen hän ei mennyt. Vaihtoehtoisesti saattaa olla, että anaalirauhaset ovat niin täynnä, että ne kutiavat ja ärsyttävät koiraa. Ell tyhjensi rauhaset ja nyt vain täytyy seurata auttoiko se, vai pitääkö tehdä jatkotutkimuksia. Ja sitten saatiinkin jo piikki niskaan ja se oli siinä se reissu. On mulla vain reipas koira :) 

Nyt täytyy vain toivoa, että rauhasten tyhjennys auttoi, eikä tarvitse esimerkiksi lähteä ruokavaliota muuttamaan.. Huoh. No jotain hyvää tähän loppuunkin, tulossa on kuvapostaus Björköbyn vaellusreitiltä! Tässä teille maistiainen :) 

Sunnuntaitreenailua

Tämä on ensimmäinen puhelimella kirjoitettu teksti, joten pahoittelen, mikäli tämä näyttää erilaiselta kuin muut tekstit. Olkoon tämä testipostaus.

Tänään oli loistava sää hakumettälle, vain -4 astetta, joten ei ollut liian kylmä, eikä liian lämminkään. Tallasimme alueen ja lähdimme suunnittelemaan ensimmäisen koirakon treeniä. Itse pursusin intoa ja odotin innolla omaa vuoroani.

Olimme Milan kanssa kolmas koirakko ja päätimme tehdä helpon treenin, koska meillä on ollut niin pitkä tauko (toki olimme viime sunnuntaina treeneissä, mutta sen tauon huomasi kyllä kankeana suorityksena). Ensimmäinen maalimies oli puoliksi valmiina jo metsässä, niin että Mila pääsi näkemään mihin se ukko oikein menee. Ääniapua emme ottanut, ettei koira yritä aina äänen perusteella löytää. Mila ei oikein tahtonut irrota joten pyysin sen takaisin ja maalimies tuli näkyville vähän heilumaan ja sen jälkeen lähetin uudestaan. Löytyihän se ukko sitten viimein! Toinen maalimies oli valmiina piilolla, heilui vähän että koira näkee ja laskeutui piiloon. Tänne koira lähti hyvin, mutta siitä huomasi että se ei käyttänyt nenäänsä ollenkaan, vaan juoksi suoraan sinne missä näki maalimiehen heiluvan, joten otimme vielä kolmannen maalimiehen. Maalimies lähti keskilinjalta juoksemaan, niin että Mila näki metsään mentävän ja sitten käänsin koiran pois, niin että se ei pääse näkemään mihin ukko menee. Kun maalimies oli päässyt piiloon, lähetin Milan etsimään. Meinasi jo muutama ärräpää päästä, kun koira lähti väärään suuntaan ja meinasin jo kutsua sen takaisin, kunnes yhtäkkiä huomasin että se sai hajun ja alkoi tekemään töitä. Nuan vain löytyi kolmas maalimieskin! Ai että mamma oli ylpeä, tästä se taas lähtee :)

Rikotaan hiljaiselo!

Hellurei ja hellät tunteet! Johan on ollutkin pitkä kirjoitustauko taas, olen hyyvin pahoillani tästä. Viimeinen postaus olikin uudesta syksyisestä ulkoasusta. Noh, nyt on uusi, entistäkin ehompi TALVINEN ulkoasu! Ja tämä ulkoasu rokkaa kyllä, ainakin omasta mielestä. Tähän hiljaiseloon on tietystikin pienen pieni selitys. Olenkin jo edellisissä postauksissani maininnut raskaudestani ja poikahan meille sitten syntyi 31.12.2013!

Jouduin erinäisistä syistä olemaan viikon sairaalassa, joten kotiutumispäivän koitettua emme tuoneet vauvaa yhtä aikaa kanssani sisään. Voitte nimittäin kuvitella mikä saksalaisvieteri siellä oli vastassa, olinhan ollut hurrjan kauan poissa! Hyvä, että koira ei hypännyt jo lennosta syliini kun astuin ovesta sisään. Matot juostiin rullalle, vesikippo läträttiin pitkin kämppää ja sitä vinkumisen määrää! Tyttelin juostua enimmät riemurallit, toimme vauvan turvakaukalossa sisälle ja annoimme tulla haistelemaan. En tiedä oliko se vauvantuoksu, vai pelkäsikö Mila vähän sitä kaukaloa, mutta pienet pöhinät täytyi karvat pystyssä päästää. Istahdin itse lattialle vauvan viereen ja pyysin Milaa tulemaan lähemmäs ja haistelemaan. Alkoi jo sujua paremmin, mutta aivan täysin rennoksi koira ei kuitenkaan vielä tullut, niskavillat pysyi pystyssä. Otin vauvan syliini ja kävelin sohvalle istumaan. Milan karvat laski ja uteliaisuus voitti. Mikä tämä on? -näytti olevan Milan päässä. Annoin Milan vähän pestä vauvaa ja hetken päästä Mila jo rentoutuikin. Nykyään on sisäistänyt pojan jo ''laumaan'' :)

Ensimmäinen yhteinen kuva Milasta ja pojasta :) ♥

Blogini ei ole ainoa joka on kärsinyt hiljaiselosta. Loppuraskauteni alkoi verottamaan, joten meillä oli hieman taukoa hakumettältä ja jopa tottiksesta. Nyt on onneksi jo alkanut arki pyöriä sen verran hyvin, että olimme sunnuntaina pitkästä aikaa hakumettällä ja tottikset vedettiin siihen päälle. Tähän ei sovi nyt mikään muu, kuin we're back in business!

Uusi syksyinen ulkoasu!

Vad tycker ni? :)

Valo

Innokkaana valokuvaajana päätin ottaa osaa Iltateellä -blogin kuvahaasteeseen. Kyseessä ei ole kilpailu, vain pikemminkin kannustetaan ja inspiroidutaan kuvaamaan.

''Ensimmäisen haasteen aiheena on valo. Talvi tulee ja päivät lyhenee, joten nautitaan valosta niin kauan kuin sitä riittää!''

Oli haastavaa odotella juuri sopivaa auringonvaloa, sillä työpäiväni venyivät pitkiksi ja aurinko alkoi olla hiipumassa. Vihdoin lauantaina koitti se hetki, jolloin pääsin itsekin kameran kanssa ulos ja luonnollisesti otin koiran mukaan tähän haasteeseen, koirablogi kun on kyseessä. Lähestyin haastetta kahdelta kantilta; ensin hieman leikittelyä vastavalon kanssa ja sitten aivan tavallinen poseerauskuva, johon valo loi mukavat värit. Tässä kaksi lempiotostani;

 

Juoksuisen nartun aivoituksia?

Milalla on toista viikkoa juoksut menossa ja kaikenmaailman hömpötyksiä tuo on nyt keksinyt. Luonnollisesti koira on kiinni isännässä koko ajan, vaikka tavallisesti ei ole. Samaten järjetön hellyydenkipeys on iskenyt, koko ajan pitäisi päästä pusuttelemaan ja haalimaan rapsutuksia. Nämä kaksi oiretta Milalla oli ensimmäistenkin juoksujen aikana ja ovat ihan normaaleja ja siedettäviä asioita. Niin ja toki lenkillä järjetön merkkailu kuuluu vielä tuohon kastiin. 

Nyt uutena asiana on tullut joku vinksahdus pääköpassa. Neiti on unohtanut olevansa sisäsiisti. Se ei siis päivän aikana tee mitään, mutta yöllä on sitten pissat ja kakat lattialla. Ei toki joka yö, mutta satunnaisesti. Voi juoksut loppukaa jo! Se on muuten aika mielenkiintoista sitten kun on nuo kolme kissaakin, jotka protestoivat heti jos koira on tehnyt jotain sisälle. Ne nimittäin tekevät sitten kanssa! Äh, onneksi isäntä siivoaa, jotain hyötyä tästä raskaudestakin, kun ei selkä kestä lattianpesua enään :D

Toinen omituisuus on ilmentynyt ruokapuolella. Tästä en ole vielä varma, että voiko syyttää juoksuja vai onko Mila vain päässyt sen pentuahneuden yli, jolloin ihan mitä vain, ihan koska vain ja ihan kuinka paljon vain tuli syötyä. Eli nyt tuo saattaa käydä ottamassa pari haukkaisua ruokakipolta ja loput sitten vain jää. Aamuruuan olen jättänyt lattialle, niin on päässyt sieltä sitten pitkin päivää syömään, mutta iltaruuan nostan pois jos ei sitä syö, ihan vain sen takia ettei sitten yöllä tulisi noita vahinkoja mitä kyllä joka tapauksessa saattaa tulla noiden juoksuaivoituksien takia :D Toki Milahan on nyt jo reilu vuoden vanha, niin voisi kokeilla siirtyä tuohon kerran päivässä ruokkimiseen ja katsoa miten se alkaa sujumaan. Oikeastaan olisikin jo korkea aika siirtyä siihen, mutta odotellaan nyt rauhassa nuo juoksut loppuun, jos se sattuisi johtumaan niistä. Hyvää viikonloppua ihmiset ja ajelkaa varovasti tuolla ensilumen kartoittamassa maailmassa, itse meinasin jo ajaa ojaan! :D