Maltti on valttia

Vai miten se menikään? ;)

Meidän ihana pieni vauva on kotiutunut oikein reippaalla kädellä ja muuttunut riiviöksi. Ainakin mieheni J:n mielestä. On totta, että neiti on löytänyt hampaansa ja välillä onkin hermoja raastavaa, kun pentu upottaa naskalinsa sohvatyynyihin. Tai kenkiin. Tai housunlahkeisiin. Silloin täytyy vain huokaista syvään, kieltää ja keksiä pennulle samantien muuta tekemistä/puremista. Kärsivällisyyttähän tuo vaatii, mutta kyllä se myöhemmin helpottaa. Niinkun miehellenikin yritän toitottaa, niin Mila on vielä vauva, joka vaatii toistoa toistoa toistoa. Kyllä se ajan myötä oppii ja varsinkin kun hampaat vaihtuvat, niin helpottaa.

Sain eräältä sivustolta hyvän vinkin, jota jopa jo kokeilin meidän neidin kanssa. Ota tyhjä maitopurkki. Laita maitopurkki täyteen nappuloita/makupaloja jotka jokainen on rypistetyn paperin sisällä. Laita purkki jonnekin lattialle, mistä koira saa sen itse etsiä. Ei kuitenkaan liian vaikeaan paikkaan. Loistavaa aivotyötä koiralle ja lisäksi luvallista silppuamista. Aikaa siinä vierähtää koiralla reippaasti, joskin itselle siitä syntyy sotkua. Tottakai pidin koiraa koko ajan silmällä, ettei ala paperia syömään, mutta ehei, kun namit ne vain kiinnosti ja hienosti neiti osasikin ne sieltä erotella :)

Toinen samantyylinen aivoleikki, jonka itseasiassa mieheni J keksi, on laittaa tyhjän limsapullon sisälle napuja/makupaloja (varsinkin kun meidän neitiä kiinnostaa nuo tyhjät muovipullot muutenkin), joita pentu saa itse yrittää pihalle. Tämä on myös siinä mielessä ihmisystävällisempää, koska ei tule silppua, mutta meteli on sitten hieman voimakkaampaa. Tuon pullon parissa Milalla kului useita tunteja :)

Raankan leikin jälkeen pitää ottaa vähän päikkäreitä kissojen kanssa :)

Ainiin. Edellisessä tekstissä mainitsin, että meidän neiti osaa jo istua käskystä. Tuosta täytyy vielä sen verran hehkuttaa, että Milalla meni noin viisi minuuttia tajuta homman idea. Otin siis makupalan ja pidin sitä koiran yläpuolella, niin että koira joutuu nojata taaksepäin ja laittaa pylly maahan nähdäkseen makupalan. Välittömästi kun se pylly pamahti lattiaan annoin namin. Tätä toistin aikani ja hetken päästä liitin käskyn "istu" mukaan. Nyt pentu tottelee tuota sanaa ilman namejakin :) maahanmenoa ollaan nyt aloitettu vähän, toki se ei vielä kovin jouhevasti suju, mutta hiljaa hyvä tulee. Lisäksi pentu ottaa aika hyvin jo kontaktia ja VAIHTELEVALLA menestyksellä osaa tulla luokse kutsusta. Tuota luoksetuloa ja kontaktin ottamista suunnittelin nyt harjoittavani vähän enemmän viikonlopun aikana.

Kärsivällisyys kunniaan ja niin edespäin, kirjoittelen lisää taas joskus myöhemmin :)