Koira tuli taloon

12.12.2012

Helppo päivämäärä ainakin muistaa. Näinhän siinä sitten kävi, että monien vuosien haaveilu omasta koirasta vihdoin ja viimein toteutui. Onhan meillä ollut lapsuudessanikin koiria, mutta tämä olisi nyt ensimmäinen OMA koira. Rotuvalinta oli helppo, perheessämme kun on ollut vain saksanpaimenkoiria ja lapsuuteni kuluikin koirakentillä, kisoissa ja näyttelyissä. Lisäksi jostain on iskostunut päähäni lause ''saksanpaimenkoira on se ainut oikea koirarotu''. Ja lukijat älkää ottako tuosta nokkiinne, ihan yhtä oikeita koiria ne muutkin rodut on, mutta sakemanni <3

Tutkin paljon SPL:n kasvattajalistaa ja mietin vaihtoehtoja mistä kennelistä itselleni oman karvakuonon hakisin. Ehdottomasti suosikikseni nousi Kennel Hellraiser ja pian jo huomasinkin sopineeni pennun hausta. Mieheni J, ystävät ja sukulaiset taisivatkin siinä vaiheessa jo kuulla kyllästymiseen asti sitä ''meille tulee koiranpentu'' -lausetta :D

Niinpä vihdoin ja viimein koitti keskiviikko 12.12.2012 ja haimme pennun Nurmijärveltä. Alkumatkasta pentu koki hieman pahoinvointia, mutta loppua myöten helpotti. Kohta huomasimmekin jo olevamme kotona ja Hellraiser Molly tutki innoissaan uutta asuntoaan. Kissat pidimme vielä vierashuoneessa ja annoimme pennun tutustua kaikessa rauhassa uuteen kotiinsa. Mieheni J nukkui ensimmäisen yön sohvalla, ettei pentu heti joudu olemaan yksin (tulimme kuitenkin aika myöhään kotiin).

Seuraavana päivänä päästin jo kissojakin tutkimaan tätä uutta tulokasta. Mila oli aivan ihmeissään, että mitä nämä kummajaiset on, mutta yritti kuitenkin haastaa katteja leikkimään. Kissat eivät tästä riemastuneet, mutta eivät kuitenkaan sähisseet tai ''täppineet'' pentua. Hyvä juttu. 

 

Yllä väsynyt karvakuono. Säännöt olemme koiralle tehneet heti selviksi, esimerkiksi makuuhuoneeseen koiralla ei ole asiaa. Ihmisen ruoka on ihmisen ja silloin ei tulla kerjäämään yms. Sohvalle olen neidin kuitenkin antanut tulla, koska itse tykkään lemmikin läheisyydestä. Tiedän tiedän, siitä kasvaa iso tyttö ja niin edespäin. Ei haittaa meikäläistä, erästä hoitosakemanniakin annoin tulla sohvalle ja syliin nukkumaan. Maailman parasta <3 Tuossa vielä kuva pienestä hoitosylisakemannista :)

Nyt on muutama päivä kulunut pennun saapumisesta. Kissatkin alkavat olla tottuneita tuohon riiviöön ja jopa leikkivät jo Milan kanssa. Tapakasvatusta, sääntöjen ''näyttämistä'', sisäsiistiksi opettelemista ynnä muuta kuuluu meidän päiviin. Onpahan tuo oppinut jo istumaankin käskystä, fiksu likka :)

Jatkossa tulen kertomaan, kirjoittamaan Milan edistymisestä, oppimisesta, tempauksista ja kaikesta mahdollisesta mitä nyt tuon pienen sakemannin päässä mahtaa pyöriä :)