Tottistreeneissä

Täytyy myöntää, että tuo raskauden loppuvaihe sai jotenkin unohtamaan kaikenlaisen treenaamisen. Hävettää, että jäi nuo tottiksetkin aivan retuperälle, mutta nyt vihdoin kun meilläkin lähti taas AO:n tottikset pyörimään, niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Näin ollen siis pakkasin saksalaiseni autoon ja huristelin paikan päälle.

Alku siinä vierähtikin höpistellessä, kun uusi koirakkokin oli ilmestynyt. Hieman siinä meinasi syväjää yrittää hiipiä luihin ja ytimiin seistessä, mutta sitten kun haki koiran autosta niin johan alkoi lämpöä tulemaan :) Saimme treenata Milan kanssa loistavasti häiriön alaisena kun toinen koirakko treenasi näyttelyjuttuja samalla siinä sivussa. Parit haukut pääsi livahtamaan, mutta kun aloitin treenaamisen niin johan unohtui toinen koira! Ah, rakastan tuon koiran innokkuutta ♥

Seuraamista olen ehkä vältellyt, joten tänään päätin treenata sitä. Imuuttelulla mentiin juurikin siksi, että sitä ei ole juurikaan tässä tullut harjoiteltua, mutta kuulemma hyvin meni! Lisäksi treenasin hieman jääviä ja seisomista. Positiivinen maku jäi näistä treeneistä ja nyt täytyisi vaan yrittää pitää yllä tätä intoa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään pysyä aktiivisena :)

Eläinlääkärissä

Tänään oltiin jännän äärellä, kun lähdettiin eläinlääkäriin rokotusta varten! Jaa mikä jännä, hyvinhän tuo meni :) Vastaanotossa meitä oli ranskanbulldoggi heti vastassa, eikä Mila sanonut sanaakaan. Vasta kun ranskis alkoi häsläämään ja pitämään pientä meteliä niin Mila haukahti pari kertaa, mutta se oli siinä. 

Omaa vuoroamme odotellessa käytin Milan puntarilla ja 24,7kg näyttäisi elopainoa olevan, pieni sirpula. Kerroin eläinlääkärille, että tytön korvat hieman punoittaa ja tulehdushan sieltä toisesta korvasta löytyi, saimme korvatipat. Täytyy jatkossa lenkkien jälkeen tarkasti katsoa tuon korvat, Mila kun on tuommoinen tyypillinen saksalainen, että lumihangissa rakastetaan sukellella. Ell tutki lisäksi samalla myös silmät ja suun, hienosti antoi tutkia hampaatkin! Ja kaiken tämän aikana tyttö seisoi nätisti pöydällä. 

Sitten se mikä minua tässä parin päivän aikana on huolettanut, eli kerroin koiran takapuolen karvojen hieman punertavan ja että Mila välillä nuolee sieltä. Kyseessä saattaa eläinlääkärin mukaan olla atopia, mutta takuuseen hän ei mennyt. Vaihtoehtoisesti saattaa olla, että anaalirauhaset ovat niin täynnä, että ne kutiavat ja ärsyttävät koiraa. Ell tyhjensi rauhaset ja nyt vain täytyy seurata auttoiko se, vai pitääkö tehdä jatkotutkimuksia. Ja sitten saatiinkin jo piikki niskaan ja se oli siinä se reissu. On mulla vain reipas koira :) 

Nyt täytyy vain toivoa, että rauhasten tyhjennys auttoi, eikä tarvitse esimerkiksi lähteä ruokavaliota muuttamaan.. Huoh. No jotain hyvää tähän loppuunkin, tulossa on kuvapostaus Björköbyn vaellusreitiltä! Tässä teille maistiainen :) 

Sunnuntaitreenailua

Tämä on ensimmäinen puhelimella kirjoitettu teksti, joten pahoittelen, mikäli tämä näyttää erilaiselta kuin muut tekstit. Olkoon tämä testipostaus.

Tänään oli loistava sää hakumettälle, vain -4 astetta, joten ei ollut liian kylmä, eikä liian lämminkään. Tallasimme alueen ja lähdimme suunnittelemaan ensimmäisen koirakon treeniä. Itse pursusin intoa ja odotin innolla omaa vuoroani.

Olimme Milan kanssa kolmas koirakko ja päätimme tehdä helpon treenin, koska meillä on ollut niin pitkä tauko (toki olimme viime sunnuntaina treeneissä, mutta sen tauon huomasi kyllä kankeana suorityksena). Ensimmäinen maalimies oli puoliksi valmiina jo metsässä, niin että Mila pääsi näkemään mihin se ukko oikein menee. Ääniapua emme ottanut, ettei koira yritä aina äänen perusteella löytää. Mila ei oikein tahtonut irrota joten pyysin sen takaisin ja maalimies tuli näkyville vähän heilumaan ja sen jälkeen lähetin uudestaan. Löytyihän se ukko sitten viimein! Toinen maalimies oli valmiina piilolla, heilui vähän että koira näkee ja laskeutui piiloon. Tänne koira lähti hyvin, mutta siitä huomasi että se ei käyttänyt nenäänsä ollenkaan, vaan juoksi suoraan sinne missä näki maalimiehen heiluvan, joten otimme vielä kolmannen maalimiehen. Maalimies lähti keskilinjalta juoksemaan, niin että Mila näki metsään mentävän ja sitten käänsin koiran pois, niin että se ei pääse näkemään mihin ukko menee. Kun maalimies oli päässyt piiloon, lähetin Milan etsimään. Meinasi jo muutama ärräpää päästä, kun koira lähti väärään suuntaan ja meinasin jo kutsua sen takaisin, kunnes yhtäkkiä huomasin että se sai hajun ja alkoi tekemään töitä. Nuan vain löytyi kolmas maalimieskin! Ai että mamma oli ylpeä, tästä se taas lähtee :)