Yöulkoilua

Oltiin Milan, Domin ja Mian kanssa vähän ilta/yöulkoilulla. Domista löytyy kuvia täältä; Susihukka ja Nallekarhu. Oli vauvoilla kyllä hirveä vauhti päällä, millään ei olisi malttanut jaksaa olla remmissä botniahallille asti, vaan piti aloittaa leikkiminen ja riekkuminen jo kotipihasta. Voitte kuvitella kuinka solmussa minä, Mia ja koirat olivat! :D Botniahallille tultuamme päästimme vauvat irti ja sinne ne sinkoili menemään. Kaikista makein juttu oli lumikasat parkkiksen laidalla, siellä sitten juostiin ylös alas, sekä pitkin tuota lumikasaa. Eikä ollut mikään pikkukasa kyseessä vaan siis aurausauton jättämä ''pikkuvuori'' :D Ja siellä ne juoksi ja temmelsi menemään, kumpainenkin läähätti aivan hirveästi, mutta ei voinut lopettaa leikkimistä :D Olimme varmaan tunnin verran ulkoilemassa ja kello olikin jo kaksitoista yöllä kun pääsin kotiin :D Harmi, että oli sen verta pimeätä, että kuvamateriaalia ei valitettavasti löydy, en viitsinyt raahata järkkärikameraa mukaan, kun en tiennyt että menemmekö lenkille vai johonkin lähistölle...

PS. Mila alkaa kehittymään ''vierelle'' käskyssä! Eli mun ei tarvitse enään itse astua Milan viereen, vaan se tajuaa kun taputan vasenta reittä ja sanon ''vierelle'' :) Jee mamman kulta <3

Lumihankeilua

Oon alkanut tekemään Milan kanssa vähän pitempiä ja haastavampia lenkkejä, kun neidillä tuntuu virtaa piisaavan. Eli siis tommosia 3-6 kilsan pituisia lenkkejä ja välillä sitten juostaan, niin saadaan enimpiä energioita karsittua poies. Oltiin tossa pari päivää sitten Milan kanssa menossa tuonne Botniahallin pururadalle juoksentelemaan, mutta siellä olikin sitten hiihtäjiä. Ei meikäläistä olisi ne hiihtäjät haitannut, olispahan neiti saanut nähdä vähän jotain erilaista kuin vain apostolinkyydillä meneviä ihmisiä, MUTTA. Kun siellä pururadan aloituspäässä on noita koirankieltokylttejä, niin en sitten viitsinyt mennä sinne kun ihmiset hiihtelee. Muistaakseeni syksyllä noita kylttejä ei vielä ollut? Toivottavasti ne poistuu, kun hiihtokausi menee ohi. On meinaan sen verta kiva paikka tuo botniksen pururata, ja ollaanhan me siellä Milan kanssa käyty jos on ollut vähän huonompaa keliä, ettei pysty hiihtämään, eli siellä ei silloin liiku ketään.

Noh, koska pururata oli ''varattu'', niin oli pakko keksiä jotain muuta. Lähdimme sitten käpyttelemään botniksen syrjäiselle parkkipaikalle ja siellä päästin sitten Milan irti ja treenattiin vähän luoksetuloa ja muita peruskäskyjä. Ensin työ ja sitten huvi vai mitä? ;) Hienosti neiti suoriutui ja palkkioksi otettiinkin kivoja juoksuspurtteja, mutta koska mammalla ei ole mikään maailman paras kunto, niin ei tuotakaan voinut äärettömiin tehdä. Jotakin olisi siis pakko keksiä, jotain muuta kuin tylsää parkkipaikalla spurttailua. Katselin vähän ympärilleni ja näin kallionkielekkeen. Lähdimme etsimään kallion alkupäätä ja uteliaita kun olemme, lähdimme suinpäin sukkelaan lumihankeen rämpimään. Rämmimme Milan kanssa kallion päälle ja jatkoimme kalliolta eteenpäin metsikköön. Lunta oli melkein polviin asti, parhaimmillaan tämä mamma upposi reiteen asti sinne hankeen :D Voin kertoa, että raskasta oli ja hiki tuli! Mila hyppelehti iloisena menemään vaikka upposikin aina rintaan asti hankeen. Välillä se sitten juoksi mun jalanjälkiä pitkin, ja sitten taas omia polkuja :D Noin kilsan verran me siellä mettässä hangessa rämmittiin ja päästiin sitten tielle. Menimme kotiin pidemmän kautta, eli käppäilimme tuolta kokkolantien varrelta. Sen voin sanoa, että mammalla on ollut lihakset kipeinä tuosta rämpimisestä, toivottavasti on Milallakin :D

Tänään muuten pesin ensimmäistä kertaa Milan! Ei ollut kovin miellyttävä kokemus ilmeisesti kun yritti koko ajan karkailla :D Koirashampoo neidille olisi kuitenkin maistunut, toivottavasti ei kerinnyt sitä hirveästi maistella, onkohan se vaarallista koiralle? On muuten nyt tuuhean ja kiiltävän näköinen turkki! <3

Loppuun vielä muutama kuva, joita tuossa äsken napsin :) Joo tiedän, aika samanlaisia kuvia kaikki, mutta kun mamman kulta! <3

Piti käydä kattomassa, jos vaikka vahingossa ruokakuppiin olisi ilmestynyt jotain! :D

Susihukka ja nallekarhu

Huh huh, Mila on olluta aivan rättiväsynyt kun ystäväni tuli kahville mukanaan 5kk samojedivauva. Kaksi vauvaa saman katon alla ja leikkihän ei loppunut sitten millään. Monta tuntia paahdettiin menemään :D Se näkyikin, sillä Mila on nukkunut yönsä katkotta (huom. siis ensimmäinen yö, kun ei löytynyt yhden yhtä pissu/kakkajätöstä!!!) ja tänäänkin neiti on ollut aivan puhki :) <3 Huomasin muuten, että neitokaiselta on hampaita tippunut. Suusta siis huomasin, hampaita vain en ole mistään löytänyt, liekö neiti sitten nielaissut ne :´D

Juoksemassa

Tänään lähdettiin milan kanssa käpyttelemään Botniahallille päin. Mentiin Botniahallin sivussa olevalle parkkipaikalle, jossa ei ollut autoja, eikä se edes oltu hetkeen aurattu. Täydellinen paikka siin harjoitella neidin irralla pitämistä. Onneksi tuo neiti on sen verran perso ruualle, että tulee heti luokse kutsuttaessa, kun tietää, että mammalla on taskussa nakkeja :D

Aluksi harjoiteltiin vähän käskyjä. Ihan perus istu, maahan, paikka yms. Tuossapa teille yksi videokin kylkiäisiksi, että ei ole aina vain pelkkiä kuvia :)

Hetken käskyjä harjoiteltuamme, lähdettiin juoksentelemaan ympäri parkkipaikkaa. Mila oikein nautti kun sai juoksennella kunnolla ja tulipahan mammallekin oikein hiki pintaan! :D

''Mamma mihin oikein jäit?''

Petsies

Moikka!

Meidät löytää nyt sitten nykyään Petsiessistäkin, saksanpaimenkoira Mila. Lisäsin jopa kissoille omat profiilit :) En kylläkään osaa käyttää edes koko sivustoa, mutta eiköhän se siitä :D Osasin jopa sen verran, että ymmärsin laittaa ystäväpyynnön saksanpaimenkoira Maxille (jonka toilailuja voit lukea täältä!) joten eiköhän se tästä, pidetään lippu korkealla! :)

Leikkiä!

Voi Mila on ollut niin söpö tänään! Se on tuonut koko ajan syliin lelua, että sille pitää heittää sitä. Välillä piti ottaa vetokisaa ja sitten taas heitellä. Sitten kun se kyllästyi tuohon niin se on vaan änkenyt sohvalle viereen tuhisemaan <3 Ja nimenomaan viereen on pakko päästä, oma peitto sohvan vierellä ei ole kelvannut :D Oon ollut itse tänään vähän kipeä, onneksi mieheni on ollut niin ihana ja hoitanut neitokaisen ulkoilut :)

16 -viikkoisrokotus

Noniin, neitillä oli nyt sitten tänään tuo 16 viikkoisrokotus. Jätettiin aamuruoka antamatta, koska neiti oksentaa autolla matkustaessa. Oksensi silti, koskahan tuostakin päästäisiin... Eläinlääkäri ehdotti, että lenkille lähtiessä ottaa lelun tai luun mukaan ja menee hetkeksi autoon istuskelemaan ja leikkimään. Pitääpä testata tuota.

Jokatapauksessa päästiin eläinlääkärin pihaan ja kun sain Milan autosta, tuli pihalla vastaan joku olisikohan ollut ajokoira? Neiti haukkui sille muutaman kerran, mutta kiellettyäni lopetti (tosin muuttaen haukun ulinaksi). Sisällä nuuskittiin paikkoja ja oltiin ilmeisesti hieman kärsimättömiä, kun piti vähän piippailla :D

Sitten yhtäkkiä sisään astui pariskunta kolmen koiran kanssa. Yksi koirista räyhäsi aivan tajuttoman kovaa jo sisälle astuessaan ja Mila todennäköisesti vähän säikähti ja sanoi itsekin muutaman sanan. Kielsin ja neiti jopa lopetti, vaikka toinen koira jatkoi räyhäämistä! :) Yksi noista kolmesta koirasta oli aivan pentu ja ulisi siinä. Milakin alkoi ulisemaan ja pian nämä kaksi pentua ulisi siinä sitten yhdessä :D

Eläinlääkäri kutsui sisään ja huoneeseen päästyämme nostin Milan pöydälle. Tais neitiä korkeat paikat pelottaa, kun olisi halunnut hetiäkkiänyt alas sieltä :D Eläinlääkäri tuli sitten häsäämään ja juttelemaan Milalle ja sitten se nostikin jo neidin alas pöydältä. Ajattelin, että kun neiti ei tahtonut pysyä paikallaan, että lääkäri antaa sitten rokotteen neidin ollessa lattialla. Mitä vielä, eläinlääkäri meni tuoliinsa istumaan, alkoi ojentelemaan lappuja ja puhui jo siihen suuntaan, että se käynti oli siinä. Ihmettelin, että mitäs mitäs, missä se rokotus on!? Sitten tajusin, että se on jo antanut sen :D Eli en edes huomannut sitä :D

Astuimme ulos huoneesta ja kolmikkokoira oli edelleen huoneessa, lisäksi sinne oli tullut vielä yksi koira lisää, joku iso mustavalkoinen ja mieletön räyhääjä sekin. Tällä kertaa Mila ei sanonut mitään, mutta ei kyllä mielellään jäänyt kuuntelemaankaan noita räyhääjiä. Pihalle päästyämme Mila pyörähti takaisin ja yritti lähteä kiipeämään rappusia takaisin sisälle :D Oli ilmeisesti kuitenkin kiva paikka ja olisi halunnut mennä takaisin :D Mamman hömppä :D Punnitsimme myös neitokaisen ja kiloja oli tullut lisää. Paino tällä hetkellä 13,8kg :)

Tässä vielä pari kuvaa väsähtäneestä sakumaanikosta eläinlääkärikäynnin jälkeen :)