Oon alkanut tekemään Milan kanssa vähän pitempiä ja haastavampia lenkkejä, kun neidillä tuntuu virtaa piisaavan. Eli siis tommosia 3-6 kilsan pituisia lenkkejä ja välillä sitten juostaan, niin saadaan enimpiä energioita karsittua poies. Oltiin tossa pari päivää sitten Milan kanssa menossa tuonne Botniahallin pururadalle juoksentelemaan, mutta siellä olikin sitten hiihtäjiä. Ei meikäläistä olisi ne hiihtäjät haitannut, olispahan neiti saanut nähdä vähän jotain erilaista kuin vain apostolinkyydillä meneviä ihmisiä, MUTTA. Kun siellä pururadan aloituspäässä on noita koirankieltokylttejä, niin en sitten viitsinyt mennä sinne kun ihmiset hiihtelee. Muistaakseeni syksyllä noita kylttejä ei vielä ollut? Toivottavasti ne poistuu, kun hiihtokausi menee ohi. On meinaan sen verta kiva paikka tuo botniksen pururata, ja ollaanhan me siellä Milan kanssa käyty jos on ollut vähän huonompaa keliä, ettei pysty hiihtämään, eli siellä ei silloin liiku ketään.
Noh, koska pururata oli ''varattu'', niin oli pakko keksiä jotain muuta. Lähdimme sitten käpyttelemään botniksen syrjäiselle parkkipaikalle ja siellä päästin sitten Milan irti ja treenattiin vähän luoksetuloa ja muita peruskäskyjä. Ensin työ ja sitten huvi vai mitä? ;) Hienosti neiti suoriutui ja palkkioksi otettiinkin kivoja juoksuspurtteja, mutta koska mammalla ei ole mikään maailman paras kunto, niin ei tuotakaan voinut äärettömiin tehdä. Jotakin olisi siis pakko keksiä, jotain muuta kuin tylsää parkkipaikalla spurttailua. Katselin vähän ympärilleni ja näin kallionkielekkeen. Lähdimme etsimään kallion alkupäätä ja uteliaita kun olemme, lähdimme suinpäin sukkelaan lumihankeen rämpimään. Rämmimme Milan kanssa kallion päälle ja jatkoimme kalliolta eteenpäin metsikköön. Lunta oli melkein polviin asti, parhaimmillaan tämä mamma upposi reiteen asti sinne hankeen :D Voin kertoa, että raskasta oli ja hiki tuli! Mila hyppelehti iloisena menemään vaikka upposikin aina rintaan asti hankeen. Välillä se sitten juoksi mun jalanjälkiä pitkin, ja sitten taas omia polkuja :D Noin kilsan verran me siellä mettässä hangessa rämmittiin ja päästiin sitten tielle. Menimme kotiin pidemmän kautta, eli käppäilimme tuolta kokkolantien varrelta. Sen voin sanoa, että mammalla on ollut lihakset kipeinä tuosta rämpimisestä, toivottavasti on Milallakin :D
Tänään muuten pesin ensimmäistä kertaa Milan! Ei ollut kovin miellyttävä kokemus ilmeisesti kun yritti koko ajan karkailla :D Koirashampoo neidille olisi kuitenkin maistunut, toivottavasti ei kerinnyt sitä hirveästi maistella, onkohan se vaarallista koiralle? On muuten nyt tuuhean ja kiiltävän näköinen turkki! <3
Loppuun vielä muutama kuva, joita tuossa äsken napsin :) Joo tiedän, aika samanlaisia kuvia kaikki, mutta kun mamman kulta! <3
 |
| Piti käydä kattomassa, jos vaikka vahingossa ruokakuppiin olisi ilmestynyt jotain! :D |
